Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Korkkaripäivä

päivis: Laitoin tänään jalkaan korkkarit. Kaiken uhalla. Minulla on ollut vain muutamat korkokengät ja ne olen hankkinut lähinnä vain juhlavampien vaatteiden kanssa pidettäväksi. Ne on tarkoitettu pääasiassa paikallaan seisomiseen. Kunnes viimeksi Thaimaassa ollessa huomasin paikallisessa kenkäkaupassa korkokävelykengät, jotka selvästi sopivat paremmin pohjoisen oloihin kuin etelän lämpöön. Nahkaa päältä ja sisältä.

Ja kun ne sai vielä erittäin edullisesti, mikään ei voinut estää kauppojen syntymistä. Valitsin mustat korkokengät. Kirkkaanpunaistakin olisi ollut tarjolla.


Aikaisemmat kävelyyn tarkoitetut "korkokenkäni" ovat olleet hyvin matalan mallisia, joten näiden korkkareiden jalkaan laittaminen hieman arvelutti. Miten pystyn pitämään niitä koko päivän? Miten niillä ylipäätään pystyy kävelemään? Noudatin Jorman ohjetta ja otin töihin lähtiessä mukaani toiset kengät, jotka voisin tiukan paikan tullen vaihtaa jalkaan.

Työpäivä alkoi palaverilla Kalasatamassa. Se tarkoitti, että kehäradan junalta minun piti kävellä päärautatieasemalla laiturialueen kauimmaisesta nurkasta asemalle ja sieltä metroon. Aavistelin asemalla köpötellessäni ja muiden matkalaisten pyyhältäessä kepeästi ohitseni, että päivästä ei tule helppo ainakaan kävelemisen osalta. Kalasataman metroasemalta piti vielä kävellä lyhyt, mutta keskittymistä vaatinut matka Hermannin rantatien varteen. Toimistotalon B-rappu tuntui olevan tavoittamattomissa, vaikka kaiken aikaa näin B-kirjaimen.

On turha kuivailla enempää päivän kulkua. Normaalipäivinä toimistolla seison ilman ongelmaa koko päivän työpöydän ääressä, mutta tänään loppupäivästä piti välillä käydä istumassa sohvalla kannettava tietokone sylissä. En hirvinnyt ottaa korkkareita jalasta, sillä ajattelin, että on vielä tuskaisempaa, jos joudun laittamaan ne uudelleen jalkaan. Olin nimittäin päättänyt, että näillä mennään, vaikka laukussa vaihtokengät tuntuivat suorastaan huutavan lupaa päästä jalkaan.

Korkkaripäivän kokemuksella en voi muuta kuin ihailla niitä, jotka pystyvät päivästä toiseen laittamaan jalkaansa korkokengät. Tarkoitan sellaisia korkkareita, joissa todella on korkeat korot. Jopa korkeammat kuin näissä minun tämän päiväisissä jalkineissani, jotka jalassa onnistuin aamulla kolauttamaan pääni kipeästi parvisängyn laitaan, kun unohdin olevani nyt normaalia pitempi.

Kun seuraavan kerran taas jossain päin järjestetään korkkarijuoksuja, lupaan olla osallistumatta. En edes mieti sellaista vaihtoehtoa. Mutta varmasti peukutan kovasti niille, jotka kykenevät sen tekemään.

Ei kommentteja: