Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Koirankakkakauha

jormas: Jostain luin jokunen aika sitten erilaisten tuotteiden ja tuotosten maatumisajasta luonnossa. Pisimpään siellä taisi tilastossa olevista tuotteista säilyttää muotonsa ja olotilansa lasipullo ja -purkki. Saattoi olla yli 10 000 vuotta. Lyhin aika maatumiseen ja osaksi luonnon normaalia kiertokulkua oli koiran läjällä. 0,5 vuotta. Mutta ihmisen elämöinti asiasta vuodenajasta riippumatta on kyllä päin vastoin. Ja varsinkin näin keväisin saavat koiranomistajat kuulla kunniansa, kun lemmikkien läjät paljastuvat lumen alta. Mutta vaikka niille ei tehtäisi mitään, ennen seuraavaa talvea olisivat kaikki kasat kadonneet. Mutta toista ovat mainitsemani lasipurkit ja -pullot sekä monet muut, jotka me ihmiset viskomme minne sattuu. Luulen, että ihminen on lakannut olemasta ennen kuin sen luontoon kuulumattomat jätteet. En kuitenkaan ajattele niin, etteikö ihmisen tulisi hoitaa vastuullisesti jätteensä. On sitten kyseessä kaljatölkki, tupakantumppi tai lemmikin tuotos.
Maailmassa on melkoinen määrä koiria, joista suurinta osaa ei pidetä koskaan kytkettynä eikä häkissä. Eikä muutenkaan vangittuna. Ja vain pienen osan läjät kerätään niille tai johonkin muuhun tarkoitettuihin astioihin. Osaomistuskoira-Niilon ja vähän muidenkin koirien jätteet kerään koirapuistossa ja kaduilla kulkiessamme. En muulloin. Koirapuiston käyttäjistä osa ei tee tätäkään. Joukossa on vatsakkaita ja vähemmän vatsakkaita örveltäjiä, joilta sinne jäävät myös tyhjät savukeaskit, tupakantumpit ja kaljatölkit sekä pullot. Ja nuorilta alumiiniset jäätelö- ja karamellipaperir.  Päähäni ei kerta kaikkiaan mahdu, että joku ihmisenä itseään pitävä tulee koirapuistoon sottaamaan ja stumppaamaan tupakkansa maahan jonkun koiran syötäväksi.
Viime Thaimaan reissullamme kävimme burmalaisten orpolasten orpokodissa Thaimaan rajalla. Veimme heille hieman elämisen apuja ja iloista mieltä. Siellä näin yhdessä peltihökkelikaupassa muovisen soppakauhan, joita toki on joka puolella. Jostakin tuli sitä käännellessä mieleen, että taidanpa ottaa tuon tuosta ja viedä sen kylän irtokoirilta tuliaisena Riihikallion koirapuiston käyttäjille. Koirille ja ihmisille. Sorvaan varren päähän jonkun lapun, jos se vaikka ilahduttaisi tuokion verran jotakin. Näin myös tein.


Ei kommentteja: