Käytännössä istuin tyhjän panttina viisi vuotta. Mutta saamisia jäi silti sen verran, että mieli pysyy Sininauhan suuntaan virkeänä. Sinne jäi nimittäin jo useasti mainitsemani korvaus vuoden työstä Sininauha Oy:n toimitusjohtajana. Sininauhan touhuja on muutenkin mukava ja välillä vähemmän mukava seurata, sillä yhtenä sen jäsenjärjestön puheenjohtajana se oikeastaan kuuluu hieman siihen pestiinkin. Sen tiedän, että sen tekemien virheiden paikkaamiseen kuluu vuosittain melkoinen määrä yhteiskunnan rahoja, sillä Sininauha-konserni on yksi valtakunnan suurimmista päihdehuollon toimijoista RAY-avustusrahoineen.
Sininauhan kanssa itse itseni kanssa sopimaan lähtönippuun kuului nyt naftaliinistä löytämäni vanha tablet, jolla tätä blogiakin kirjoitan. Jollakin lailla erillisine näppäimistöineen edelleen aivan käypä peli, jonka taidan ottaa sähköisten kirjojemme lukulaitteeksi. Sillä sinällään hieno Elisa-palvelu ei valitettavasti toimi Windows-puhelimilla. Mutta onpahan syy roikkua Anroid-järjestelmässäkin.
Joissakin asioissa tekniikka on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin tai joissakin ei. Jo vuosikymmeniä sitten venäläiset ohjasivat maasta käsin kuussa ollutta kuuautoaan. Mutta tänäkin päivänä taitaa polkypyörä olla laite, jolla ihminen pääsee omin, lihasvoimin nopeimmin. Vuonna yksi ja kaksi ihminen näki juuri niin pitkälle kuin omin silmin voi nähdä, kuuli juuri niin kaukaa toisen huudon kuin ääni kantoi. Tänä päivänä lähes valon nopeudella minusta voidaan siirtää toiselle puolella palloa ja kauemmaksikin kaikki muu kuin fyysinen massa. Joka sitten kun aika on, laitetaan maan uumeniin tai savuna taivaalle. Mutta vaikka en sitä ole näkemässäkään, jonakin päivänä ihminen voi kulkea ajassa myös taaksepäin. Tai ehkä se voi nytkin, jos jossakin on jotain missä ei aikaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti