Katupartiot ovat mielenkiintoinen ilmiö, johon minulla ei ole selkeää kantaa. Sen tiedän, että jos kuljen yöaikaan Jomtien-Pattayan kaduilla, ei minulla ole lainkaan turvaton olo, enkä pelkää saavani niin sanotusti turpiini. Mutta jos kuljen yöaikaan Helsingin Rautatieasemalta jalkaisin laitakaupungille, niin tulla pahoinpidellyksi muuten vaan tai siksi, että se on jonkun mielestä hauskaa, on huomattavasti suurempi riski. Sen tiedän myös, että turvaton olo kaduilla yöaikaan on totta muillakin kuin tytöillä tai naisilla. Eikä turvattomuuteen ole tarvittu maahanmuuttajia vaan siihen ovat riittäneet syntyperäiset suomalaiset.Jos minulta anastetaan tai suorastaan varastetaan irtainta omaisuutta, ei poliisin puoleen kääntymiseen ole kuin yksi syy. Vakuutusyhtiö ei maksa mahdollisia korvauksia, ellen ole tehnyt tapahtuneesta ilmoitusta virkavallalle. Sama pätee moneen muuhunkin, poliisin pienenä pitämään lainrikkomiseen pahoinpitelystä lähtien. Poliisin apua ei heru. Yleiseksi syyksi saan kuulla yleisselityksen resurssipulasta. Poikkeuksen tekee ylinopeus ja monet muutkin pienet liikennerikkomukset. Niihin näyttää olevan aikaa ja resursseja. Kuten myös kunnalliseen tai yritysten ylläpitämään pysäköinninvalvontaan. Niistä minulle rapsahtaa sakko tai muu sanktio suoraviivaisesti taulukon mukaan.
Ei siis mikään ihme, että ihmiset kaipaavat lisäapuja turvattomuuden torjuntaan ja järjestyksen valvontaan. Maailman sivu ovat hyväksyttyjä olleet yksityiset vartiointiliikkeet, joita monet ovat pestanneet omaisuuttaan suojelemaan tai saadakseen anastajat vastaamaan rötöstelyistään.
Tuttuja ovat myös festareiden aikaan ja muutenkin viikonloppuisin erilaiset nuorten turvallisuutta lisäämässä olevat seurakuntien, kuntien, kolmannen sektorin ynnä muiden muodostamat katupartiot sekä muu järjestyksenvalvonta. Joukossa on myös yksityisiä toimijoita. Sininauhakin tekee Töölössä katupartiointia, joka kulkee nimellä Ympäristötyö. Näiden kaikkien suurin tarve lienee seurausta liiallisen alkoholin käytöstä. Jota sitäkään ei tietenkään pitäisi olla lainkaan, sillä alkoholin käyttöön ja päihtymykseen ylipäätään on tiukka lainsäädäntö ikärajoineen. Jonka noudattamista poliisi ja alkoholitarkastajat valvovat yhtä tarkasti ja antaumuksella kuin liikenteen ylinopeuksia tai kuunallinen pysäköinninvalvonta liian kauan paikallaan ilman maksua seissyttä moottoriajoneuvoa. Eikö niin?
Mutta on katupartioita ja katupartiota sekä katupartiointia ja katupartiointia. Termin alla on kirjava joukko toimijoita ja toimintaa, joita kaikkia en voi hyväksyä. En silti, vaikka välillä ihmettelen, kun seuraan jonkun ulkomailta tulleen rikollisjoukkion toimintaa. Joka näyttää siltä, että kotimaisin voimin sitä ei saa aisoihin kuin liivimiehet.Se on selvä asia, että Suomen mittapuun mukaan merkittävä maamme rajojen ulkopuolelta tullut ihmismäärä on saanut kansan maljan yli äyräiden. En tätä ihmettele, vaikka se ei perussyy turvattomuuden lisääntymiseen olekaan. Kun tavallinen kansalainen ei voi luottaa siihen, että poliisi repeää joka paikkaan, on aivan tervettä, että turvallisuutta ja sen tunnetta haetaan sieltä mistä sitä on saatavissa. On kertakaikkisen käsittämätöntä, että virallisen koneisto ohjeistaa osaa kansastamme tai ihmisisiä, että ei pidä liikkua siellä tai täällä siihen ja siihen aikaan. Meille kaikille markkinoidussa turvallisessa lintukoto-Suomessa.
Kaikkinensa on niin, että katupartiointia ja -partioita kodin turvajoukoista lähtien on ollut hyvin kauan. Myös minä tarvitsen itseni ja läheisten suojaksi kameravalvontaa ja välillä yksityisiä vartiointipalvelujakin. Onpa joskus pitänyt käydä porukalla lukemassa joillekin madonluvutkin. Aikoinaan leipätyötä tehdessä oli tilanteita, jossa turvallisuutta lisäämässä oli työkaveri ja taskussa kaasusumutin, vaikka en sitä koskaan käyttänytkään. Ja ennen kuin aloin kulkemaan niin sanotusti ihmisiksi, kuljin siellä, missä päivänvalo ei ole hyväksi. Siellä oli syytä kulkeakin niin, että mukana oli välillä tuhti kalu kättä pidempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti