Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lastenkotielämää

jormas: Minunkin mielestä matka lastenkotiin oli monin tavoin rikastuttava kokemus. Ajatuksia herätti myös päiviksen eilinen blogikirjoitus aiheesta. Joskus on virkistävää katsoa länsimaisen elintasomaan hampurilaispaikassa käytännössä aina tahtonsa läpisaavaa ja saanutta lasta, joka kitisee vanhemmilleen ranskalaisten koosta tai muuten vaan väärän mallisista nauravista nakeista.

Sitä ajattelin seuratessani lastenkodin lasten kiitollisuutta, kun he saivat jotain sellaista, joka ei ollut heille jokapäiväistä. päivis jakoi nimittäin kaikille purukumi- ja sipsipaketin. Saatuaan omansa jokainen laittoi kiitokseksi thaimaalaiseen tapaan kätensä yhteen ja kumarsi. Kaikilla lapsilla oli purukumi sen jälkeen suussa. Voin kuvitella sen olevan poskessa vielä kauan senkin jälkeen, kun viimeinenkin maun ripe on poissa.

Mutta olihan kodin piirissä paljon muutakin elämää. Esimerkiksi koiria, kissoja ja joitakin hyötyeläimiä. Ehkä joskus kirjoitan jotain syvällisempääkin lapsista, jotka aineellisesta köyhyydestä huolimatta ovat vähintään yhtä onnellisia kuin alun lapsi hampurilaispaikassa. Mutta sitä ennen tässä alla jokunen kuva muustakin kuin kodin lapsista.
Kotikissan pitää viidakon kupeessa näyttää myös petoeläimeltä, jos aikoo selvitä hengissä

Lastenkodin vanha päärakennus on käytössä edelleen

Vanhassa päärakennuksessa asuu pakolaisperhe. Kuvassa heidän olohuoneensa
Karjaeläimet ottivat vastaan päiviksen rapsutukset korvan takaa

Ei kommentteja: