Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 28. tammikuuta 2016

Aika kuluu roskia kerätessäkin

päivis: Luimme eilen aamulla hieman haikein mielin Gerryn Facebook-kirjoitusta, jossa hän arveli joutuvansa lopettamaan jo pitkään kestäneen avustustyönsä Pattayan Jomtienilla. Syynä on sekä taloudellisen tuen väheneminen että Gerryn korkeahko ikä. Gerryn tekemästä vapaaehtoistyöstä ovat päässeet nauttimaan alueen kulkukissat ja -koirat sekä köyhät ihmiset. Niille ja heille Gerry on ollut sanoin kuvaamattoman suuri apu.

Tapasimme Gerryn myöhemmin päivällä ja juttelimme näistä asioista lisää. Hänen mietteensä ovat hyvin ymmärrettävissä. Vapaaehtoinenkaan avustustyö ei ole mahdollista, jos ei ole rahaa hankkia ruokaa eläimille ja ihmisille. Niille, jotka ovat pitkään olleet tuon avun varassa. Tulee melkein itku, kun ajattelee, ettei Gerry ja hänen persoonallinen autonsa enää liikkuisi Jomtienin kujilla ja rantakadulla.

Gerry on kertonut aloittaneensa vapaaehtoistyönsä keräämällä ensin roskia Jomtienin rannalta. Sitä samaa hän oli tehnyt jo kotipuolessaan Havaijilla. Facebook-kirjoituksessaankin hän viittasi roskien keräämiseen. En tiedä mikä minuun meni, mutta kun eilen, keskiviikkona, jolloin Jomtienin rannoilla ei hallituksen määräyksestä saa olla palveluja ja tilaa on jokaisen levittäytyä pitkin poikin hiekalle, kävelimme Jomtienin toiselta laidalta meille kotiin noin parin kilometrin mittaisen matkan, minun oli aivan pakko alkaa kerätä roskia.

Roskiahan riitti. Ensin nappasin käteeni hiekalla pyörivän ohuen muovikassin. Sellaiseen jokaisessa kaupassa asiakkaan ostokset pakataan, vaikka ostaisit vain pullon vettä tai jäätelötikun. Kun roskaaminen on täällä jotenkin puolisallittua, ihmiset ovat tottuneet heittämään tyhjät pussit ja kassit, muovimukit ja styroksilautaset tasan siihen paikkaan, jossa niille ei enää ole käyttöä. Näin tapahtuu liian usein, vaikka roskis olisi aivan vieressä. Ja moni turisti tekee valitettavasti samoin. Maassa maan tavalla.

Aloin siis kerätä. Noukin muovikassiin lähes jokaisen muovi- ja muunkin roskan ehkä noin viiden metrin leveydeltä rantaviivasta. Jos olisin katsonut ylemmäksi rannalle, kerättävää olisi ollut kaksin verroin, mutta tiedostin sen, että jossain on pakko olla raja. Jorma osallistui samaan puuhaan ja hetkessä olimme sulloneet monta kassillista täyteen roskia.

Jo pelkkä kapean rantakaistaleen putsaaminen tuntui palkitsevalta. Ajattelin, että jos edes yksi ihminen huomaa mitä teemme ja vie omat roskansa roskikseen, homma kannattaa. Ja vielä paremmalta tuntuisi, jos joku muukin päättäisi kerätä vaikka kerran samalla tavalla rannalla näkemiään kasseja ja pusseja. Uskoin sillä hetkellä vahvasti esimerkin voimaan.

Meidät kyllä huomattiin. Ensin mukanamme kulki mies, taisi olla englantilainen, joka hänkin halusi osallistua hetken aikaa siivousurakkaamme. Sitten perään kipitti norjalainen nainen, joka tuli luoksemme vain sanoakseen, että "hyvä homma ja kiitos". Jonkun peukutuksenkin saimme osaksemme.

Roskien noukkimisesta tuli niin hyvä mieli, että päätimme toistaa sen heti seuraavana keskiviikkona, kun rannalla on taas tilaa kävellä. Ja taatusti kerättävää on jälleen yhtä paljon kuin eilenkin. Mutta kuka tietää, minkälaisen kansanliikkeen vielä saamme esimerkillämme aikaiseksi. Ja jos emme saakaan, niin tiedämme ainakin tehneemme osamme pitääksemme Jomtienin rannan siistinä.

Ei kommentteja: