Puolustusministeri Jussi Niinistö otti tänään Hesarin mielipidepalstalla kantaa siihen, kun kansanedustaja Stefan Wallin moitti romuttamista vedoten muun muassa siitä valtiolle aiheutuviin kustannuksiin. Niinistö perusteli romuttamista. Yksi niistä pisti erityisesti silmään.
Miinalaivan elinkaari pitää Niinistön mielestä päättää niin, että "se kunnioittaa myös sillä palvelleiden sotilaiden tunteita".
Onkohan puolustusministeri nyt ihan tosissaan? Oikeastiko meillä on jossain kohtaa alettu välittää tällaisissa asioissa ihmisten tunteista? Vai ovatko merisotilaiden tunteet jotenkin arvokkaampia kuin muiden ihmisten?
Meillä on pantu välillä melkoisellakin vimmalla maan tasalle arvokkaita ja vähemmän arvokkaita rakennuksia, mutta koskaan en ole kuullut, että siinä yhteydessä olisi puhuttu jonkun kollektiivisen ihmisryhmän tunteista. Tunneasioita on purkutouhujen yhteydessä kuvattu lähinnä vain silloin, kun joku mummon mökki puretaan vaikkapa kevyenliikenteenväylän alta.Kieltämättä Jussi Niinistö on oikealla asialla, vaikka purkuperusteluiden yhteydessä tunteiden huomioiminen vähän ontuukin. Ehkä ihmisten tunteet pitäisi oikeasti ottaa paremmin huomioon. Esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelema Enson pääkonttori Helsingin kauppatorin laidassa nostattaa edelleen osassa meistä suuria tunteita. Vaikka itse pidänkin rakennusta hienona, niin kieltämättä sen vastustajat ovat oikeassa, jos vetoavat siihen, että pääkonttorin alta purettiin todella upea 1800-luvun kaupunkitalo.
Minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä Helsingin Makkarataloon, mutta olen kyllä aikoinaan seurannut harmistuneena suunnitelmia purkaa tuo hauska makkara. Onneksi sitä ei ole kuitenkaan tehty, muuten olisin kyllä oikeasti mieleni pahoittanut. Makkara on hieno, kuten tuosta kuvasta toivottavasti näkyy. Missään muualla ei taatusti ole vastaavaa makkarankuorivalomerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti