Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 30. lokakuuta 2015

Eläkepäivät Thaimaassa

päivis: Olen ollut vähän yllättynyt siitä, miten ensimmäiset osa-aikaeläkeläisviikot ovat vierähtäneet. Minulla oli aluksi lieviä paineita siitä, että päivien varalle pitäisi olla jotain etukäteen suunniteltua tekemistä. Jotain olikin, mutta kun olin muutamana päivänä tuumaillut rantatuolissa tabletti kourassa asioita, jotka hämmästyttävällä ja vähän häiritsevälläkin tavalla muistuttivat töissä oloa, tuntui, että samanlaiselle tekemiselle ei enää olekaan tarvetta. Päätin lopettaa päivien vieton suunnittelun.

Tosin aamuisin teemme aina jonkinlaisen suuntaa antavan suunnitelman. Tänään päätimme ajaa Pattayalle ja vähän vain kuljeksia siellä. Niin teimme vailla sen tarkempaa päämäärää. Tuli vähän shoppailtua, mutta ei niin paljon, että mitään tarvitsisi katua.

Ennen Pattayalle menoa katsastimme sekä tulevan kotimme että "oman koiraperheemme". Jorma ajoi rohkeasti Seven Seasin työmaa-alueelle. Siellä tapasimme joksikin yhteyshenkilöksi (en tiedä minkä tahojen välillä hän piti yhteyttä) itsensä esitelleen mukavan miehen, joka yhden puhelun soitettuaan vei meidät katsomaan asuntoamme. Aika alkutekijöissään se vielä oli, vaikka lattiat on jo laatoitettu, kylppäri samoin osittain ja keittiön kaapiston rungot olivat myös paikoillaan. Samoin kuin makuuhuoneen ovi ja ulko-ovi.

Koirat olivat selvästikin saaneet jo Gerryltä päivän aterian, koska niille ei kelvannut kuin muutama tarjoamamme nappula. Mutta yhtä iloisina ne taas viilettivät paikalle, kun kuulivat moottoripyörän äänen. Koiraperheen kanssa hylätyllä rakennustyömaalla asustelee nykyään pariskunta, joista mies on yleensä aina paikalla. En tiedä, tekeekö hän kovastikin suunnitelmia riippukeinussa maatessaan. Tänään myös rouva makoili omalla lepotuolillaan ja huiskutteli meille iloisesti.
Eläkeläisen elämää voi viettää Thaimaassa vaikka tutustumalla ennestään
tuntemattomiin hedelmiin. Sattumalta tuossa kuvassa on myös banaaneja,
mutta suurin osa muista kuvan hedelmistä vaatii vielä opettelua.
Eilen päätimme kävellä rannalle nro 33 ja sen teimme. Matkalla tuli sadekuuro, jota jäimme kaikessa rauhassa pitämään paikalle osuneen katoksen alla. Eikä silloinkaan tuntunut yhtään siltä, että aika kuluu hukkaan. Oli mukava istuskella ja kuunnella sateen ropinaa miettien, että jokohan kohta voisi siirtyä aurinkovarjojen alle.

Tutulla rannalla on usein tuttuja ihmisiä, joiden kanssa tulee töristyä sitä sun tätä. Jos ei ole ketään, juttelemme keskenämme tai vain olemme. Ajan kulumisen suhteen ei ole ongelmia. Välillä mietin, että olisikohan jouten oleminen yhtä helppoa myös Jokilaaksossa.

Sunnuntaiksi on suunnitelmissa saunaan ja uimaan meno. Pattaya Suomi-Seura on sopinut uudehkon saunan omistajan kanssa kuljetuksista Sukhumvitin ja junaradan taakse. Menemme sinne yhteiskuljetuksella tai tarvittaessa moottoripyörällä. Tiistaiksi olemme sopineet lähdöstä rannalle, jonne mennään porukalla lavataksilla. Tätä se eläkeläisen elämä siis tällä erää on. Aika rauhallista sanoisin.

Ei kommentteja: