jormas: Eläkeläisenä, ei siis ensimmäisen eikä kolmannen sektorin, vaan vapaan sektorin kansalaisena on upeaa ja leppoisaa, jos sen niin päättää kokea ja rakentaa arkensa. Tosin arki ja pyhä ovat lähestulkoon yhtä ja samaa, kun kaupatkin ovat auki enemmän aina. Paitsi viinakaupat. Tosin niissä en enää juurikaan käy, sillä alkoholittomia viinejä ja oluita saa muualtakin.
Minulla oli töissä ollessani usein koira mukana. Luulen, että sekin piti siitä, sillä innolla se odotti aamulla, että pääsenköhän mukaan. Nykyinen osaomistuskoira Niilo on myös maaseutukodissa ollessaan melkein aina mukanani. Se viettää kanssani eläkepäiviä milloin missäkin. Bauhaus on se lempikauppa, sillä sinne ovat koiratkin tervetulleita.
Kuten Omia polkuja kulkevien kaupallemme. Bauhausissa Niilo huristaa pitkin käytäviä ostoskärryissä ja on silmin nähden tyytyväinen, kun pääsee liikkumaan eikä itse tarvitse tehdä mitään. Kaupan päällisiksi ihmiset silittelevät ja kehuvat sitä.
Mutta kaikille työpaikoille ei voi viedä koiraa, sillä välillä tuntuu, että ei ole niin pientä työyhteisöä, jossa ei olisi joku työtoveri koiralle allerginen.
Itse harjoittelin aikoinaan vapaaherrana oloa ja pohdiskelin kuinka päivänsä täyttäisi mielekkäästi siten, että voisi olla eläkeläisenäkin muille jotenkin hyödyksi. Pohdiskelujen välissä ajattelin, että kun päivis-vaimo oli samassa työyhteisössä töissä kanssani, niin voisikohan ylipäätään työhön viedä koiran sijaan yksinäisen eläkeläisen mukanaan. Olisi hänelläkin, jos ei tekemistä niin ainakin seurattavaa, kun muut pakertavat palkkatyössä. Sitten muistin, että ei sekään varmasti kävisi minun kohdallani, koska vallalla saattaa edelleen olla soiniallergiaa siellä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti