Metsämarjat kuuluvat kaikille

päivis: Hesarissa oli taas juttua marjanpoiminnasta. Nelossivun kolumnisti kirjoitteli Merkintöjä palstalla, miten marjastajat haluavat pitää tiukasti omana tietonaan, jos sattuvat löytämään hyvän marjapaikan. Naapurustoa kuulemma harhautetaan tekemällä ämpärin kanssa ensin lenkki, etteivät lähistöllä asuvat näkisi, minne poimija ämpäreineen suuntaa. Jopa omilta lapsilta jotkut salaisivat parhaat marja- ja sienipaikkansa.

Nämä vatut on poimittu melkein
kotipihastamme. Se ei ole salaisuus.

Edellä kuvattu kuulosti minusta aika vieraalta. Muistan, miten joskus aikapäiviä sitten, kun itsekin menin metsään ämpärin kanssa, ihmisillä nimenomaan oli tapana kertoa toisille, jos olivat löytäneet hyvän marjapaikan. Kun entisaikaan ei ollut gps-laitteita, joku kaveri esimerkiksi laittoi sivutien varteen jonkinlaisen merkin, josta seuraava marjastaja tiesi, mistä kohdasta metsään kannattaa mennä. Ensin oli tietysti annettu tarkat ohjeet, miten tuonne sivutielle löytää.

Jostainhan Merkintöjä-palstan kirjoittaja nuo tietonsa on saanut. Yksittäisten ihmisten marjapaikkasalailutarinat saattavat silti olla poikkeus tai ainakin paha yleistys. Sen saattaa helpomminkin uskoa, että Luonnonvarakeskuksella on ollut vaikeuksia saada tietoja marjapaikkakarttaa varten, kun Luke on kysellyt metsänomistajilta hyvistä marjapaikoista.

Veikkaan, että yksi syy haluttomuuteen antaa tietoja johtuu siitä, etteivät metsänomistajat yksinkertaisesti tiedä omilla maillaan olevista marjamaista. Sitähän toitotetaan jatkuvasti, että metsäomaisuus on yhä enenevässä määrin siirtymässä kaupunkilaisten käsiin. Heillä ei puolestaan ole kunnon tuntumaa tai edes käsitystä, miten metsiä hoidetaan. Miten siinä sitten voisivat tietää, missä mustikka kasvaa?

Suomessa noudatetaan jokamiehen oikeutta, joka antaa kaikille luvan kulkea metsissä. Jotain metsämarjoja koskevasta kateudesta kertoo se, että julkisuuteen on tullut sellainenkin ehdotus, että jokamiehen oikeutta rajattaisiin, jos kyse on liiketoimintaan liittyvästä marjastuksesta. Eli thaimaalaisten ja ehkä joidenkin muidenkin ulkomaisten poimijoiden käyttö närästää niin pahasti, että näiltä poimijoilta haluttaisiin evätä pääsy metsiin. Samalla siinä menisi varmasti monen suomalaisenkin sivutienestin mahdollisuudet. Ja kuka tästä sitten hyötyisi? Eivät ainakaan tavalliset ihmiset, jotka ostavat marjansa ja hillonsa kaupoista. Tai ehkä jatkossa tarjolla olisi vain ulkomaisia tuotteita, kun kotimaiset marjat mätänevät metsiin.