Merikonttikodistamme välillä

jormas: Tänään olen ajanut autolla 150 km, joten on uupunut olo ja kirjoitan blogin vasta huomenna......
Ja nyt on se huomenna. Aamu alkoi Jokilaaksossa useiden kesäaamujen tapaan aamupostin noudolla ja Hesarin lukemisella aamukaffen kera, jonka päivis on sillä aikaa hoidellut kuppiin saakka. Tämän jälkeen oli vuorossa aamu-uinti. Kylmät yöt pitävät huolen, että kauniiden kesäpäivien lämpö katoaa vedestäkin yön hiljaisina hetkinä. Tänä aamuna vesi oli reippaat 15 astetta, joten kyllä siinä viimeisetkin unenrippeet karisevat.

Merikonttikodissamme asuu mielestäni onnellinen perhe

Pitkästä aikaa meillä kävi eilen myös Duokotiin tutustujia. Oikein mukava pariskunta, joka haaveilee omasta, ehkä sadan neliön kodista mahdollisesti, joka olisi tehty mahdollisesti merikonteista. Kannustimme kovasti, sillä jo soisi valtakuntamme saavan toisenkin Merikonttikodin meidän lisäksemme. Me lupasimme jeesata kaikin tavoin, sillä kahden vuoden ajalta asumisen kokemukset ovat meillä pelkästään myönteisiä.

Mutta syksykin jo kurkistelee, jonka huomaa lampiemme vesien kylmenemisen lisäksi muun muassa kasvihuoneemme viljelysten hiipumisesta. Toki siinä osansa lienee lannoituksellakin, jota kanan sellaisen muodossa emme antaneet kuin kerran, parin verran kesän mittaan. Lannoituksessakin on omat niksinsä, jota meillä ei tee helpommaksi, että keskimäärin joka toinen vuosi on käytettävissämme jormas & päivis omaa tuotantoa olevaa lannoitetta. Ensi kesänä ehkä taas.

Siihen liittyen Hyvinkään asuntomessuilta muistan yhden nirppanokkarouvan, joka tuli tutustumaan yhtenä aamuna ensimmäisten joukossa tulevaan kotiimme ja sen kuivakäymälään: http://www.dt-keskus.fi/mulltoa_65. Jonka käyttökokemuksia näyttää olevan netti täynnä. Puolesta ja vastaan. Ehkä kuvaavaa sen käytössä onkin päiviksen kevään toteamus, että "ei oikein toiminut kunnolla puolentoista vuoden käyttökokemuksen perusteella. Asiaa auttoi, kun viimein luin käyttöohjeet ja aloin toimia niiden mukaan".

Mutta  takaisin tähän messujen nirppanokkaan, joka nenäänsä nyrpistellen kuunteli selostustani wc:n toiminnasta. Ja kysyi sen päätteeksi helmet kaulassa heiluen, että tarkoittaako tämä nyt sitä, että kuljetatte "tuotoksenne" tästä keittiön läpi? Itselläni oli hieman kulmikas aamu, joten totesin, että "kyllä vaan rouva, kun emme nähneet tarpeelliseksi tehdä omaa luukkua toilettiin. Tämän mainitsemasi tuotoksen kannamme sitten takaisin sisään aamiaispöytään kahden vuoden kuluttua tomaatin, kurkun ynnä muiden kasvihuonetuotteidemme muodossa ja syömme hyvällä ruokahalulla". Silloin messivieras lähti. Vain kenkien kopina jäi kaikumaan Duokotimme seiniin.