Asumisessa tilantarve on kovin suhteellista

päivis: Taloussanomat-verkkolehti kyseenalaisti tänään "ahtaasti" asumisen. Lehdessä julkaistun artikkelin mukaan kehitys on menossa väärään suuntaan, kun ihmiset ovat yksinkertaisesti alkaneet haluta asua vähemmissä neliöissä tai vaihtoehtoisesti halutaan kalliille alueille, jolloin varat eivät riitä ulkopuolisten mielestä riittävän suuriin asuntoihin. Asuinalueesta on tullut joillekin tärkeämpi kuin kodin neliöt.

Emme ole enää tai vieläkään asumisväljyyden osalta lähellä Keski-Euroopan vauraita maita. Se pienestä kiinnostuneiden asumista kritisoivia tuntuu erityisesti harmittavan. Alkaneilla Vantaan Asuntomessuillakin esitellään jopa 11-neliöinen asunto, kun ympäristöministeriö pitää asunnon minimikokona 20 neliötä. Poikkeuslupa vaaditaan, jos haluaa vähemmän neliöitä.

Miksi joidenkin halu asua niin, että neliöitä per asukas on vähemmän kuin mitä normit määrittelevät, näyttää joutuvan asumisen asiantuntijoiden hampaisiin? On totta, että meillä on siirrytty vähitellen aina vain väljempään asumiseen, varsinkin jos verrataan muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan, jolloin jopa lapsiperhe saattoi asua yksiössä. Kaksioista ja kolmioista perheet ovat vähitellen muuttaneet asumaan niin, että lähes tulkoon jokaisella lapsella on oma huone ja vanhemmilla yhteinen makuuhuone. Jos suunta kääntyy pienempiin asuntoihin, sen voi tietenkin tulkita takapakiksi.

Väljyys asumisessa ei viehätä kaikkia. Joillekin jopa tämä tila saattaisi
riittää perheen kodiksi, kun kattokin näkyy olevan kovin korkealla.
Kuva: Antero Tenhunen, Vantaan Asuntomessut.

Mutta kenen asialla väljempää asumista vaativat ovat? Ehkä joskus muinoin oli aiheellista vedota terveyssyihin, kun asuntoihin vaadittiin lisää neliöitä tai kuutioitakin. Yksiössä asuvien riski tartuttaa toinen toisensa vaikkapa tuberkuloosiin tai muihin vakaviin sairauksiin oli tietysti hyvä syy puuttua asumisväljyyteen.

Kun nykyään eletään enimmäkseen keskellä suuria ihmisjoukkoja, ja matkustellaankin maailman ääriin, tarttuvat taudit leviävät muutenkin kuin perheenjäseniltä toisille. Asunnon neliöillä tuskin siis on ratkaisevaa merkitystä sen suhteen, minkä verran ihminen sairastaa. Ennemminkin syytä on kai kiinnittää huomiota muihin seikkoihin: asunnon mahdollisiin kosteusvaurioihin, huonoon ilmanvaihtoon tai vaikka allergisoiviin pintamateriaaleihin.

Miniasuntoihin ahtautuminen kuulostaa kieltämättä trendiltä. Ihan niin kuin tässä välissä on ollut trendikästä rakentaa valtavan kokoisia omakotitaloja, vaikka perheen vaatima tilantarve ei sellaista olisi edellyttänytkään. Tilastot ovat tietysti vähän siistiytyneet, kun joillakin on tilaa turhankin paljon. Tiedä sitten, onko jatkossakin trendikästä vähentää asumisen osalta kulutusta, tulla neliöidenkin suhteen vähemmällä toimeen ja ylipäätään välttää turhaa tavaraa, jota ihmiselle kummasti kertyy, jos kaappitila ja asuttujen neliöiden määrä kasvaa. Veikkaan, että pienesti asumisen trendi on tullut jäädäkseen. Rahat, pienet tai isot, pannaan mielellään muuhun kuin asuinneliöihin.