Pyöreitä vuosia juhlimassa

päivis: Sunnuntai vierähti 70-vuotissyntymäpäivillä Ikaalisissa. Siellä meidän molempien entinen työkaveri ja muutenkin hyvä tuttu vietti merkkipäiväänsä. Voi varmaan sanoa, että näistä juhlista puhutaan pitkään. Vieraitakin oli kaikkiaan noin 170 ja juhlakalu perheineen oli tehnyt kovasti työtä juhlaohjelman ja päivän onnistumisen eteen.

Päivänsankarin (vas.) lapsenlapset osallistuivat ohjelmanumeroon,
jossa esiteltiin 70-vuotiaan liikunnallisia aktiviteetteja.

Jorma on meistä kahdesta varmasti parempi juhlija. Jormankin 50-vuotisjuhlat olivat olleet suurenlaiset. Itse en ollut vielä silloin kuvioissa mukana. Tosin tunsimme jo silloin toisemme ja minutkin oli kutsuttu juhlimaan, mutta jostain syystä jätin ne pirskeet väliin. Jorman 60-vuotisjuhlissa sen sijaan olin jo puoliso.

Olen aina osallistunut mielelläni toisten juhliin, mutta varsinkaan omia merkkipaalujani en ole oppinut juhlistamaan. Ylioppilasjuhlat olisin halunnut jättää kokonaan väliin. Sen verran jätinkin, että pääsin ylioppilaaksi lainalakissa. Nyt minulla tosin on ylioppilaslakki. Sain sen Jormalta lahjaksi täyttäessäni 50 vuotta. Vappuna lakki tuntuu vähän oudolta, koska siinä ei ole ollenkaan ryvettymisen merkkejä. Näinhän kai kuuluisi olla, koska ylioppilaaksi tulostani on jo jokunen vuosikymmen.

Maisteriksi valmistumistakin olisi voinut juhlistaa, mutta sehän tietysti jäi tekemättä. Tasavuosia en ole kertaakaan juhlinut. Nykyäänhän moni tekee suuren numeron jo 30-vuotispäivästään tai viimeistään täyttäessään 40.

En tiedä miksi juhliminen ei ole innostanut. Ei se ainakaan johdu haluttomuudesta olla huomion kohteena. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen luontevammalta kaikenlainen esillä olo on alkanut tuntua.

Muistelimme Ikaalisten-reissulla, miten ennen, joitakin vuosikymmeniä sitten, 50-vuotiaalle usein annettiin lahjaksi kävelykeppi. Tai jos ei annettu silloin, niin viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sankarin koettiin olevan kävelykepin tarpeessa. En tosin tiedä, olivatko lahjakepit käyttöesineitä vai jäivätkö ne vain eteiseen koristeeksi. Nykyään kävelykeppi olisi varmasti aika outo lahja tuossa iässä. Ehkä seitsemänkymppistä voisi sen sijaan nykyään muistaa kävelysauvoilla. Tämän päiväinenkin sankari on niin aktiivinen liikkuja, että lahjaksi annettavaa kävelykeppiä voisi pitää lähinnä vitsinä.