Aina oppii jotain uutta

päivis: Sanotaan että nykyään ihmisten elämä on jatkuvaa oppimista. Sillä kai tarkoitetaan pääasiassa sitä, että ammatit eivät enää ole koko työelämän pituisia. Välillä on kouluttauduttava uusiin tehtäviin tai ainakin vanhan työn ja ammatin tietoja on päivitettävä säännöllisin välein.

Minulla on yksi ammatti, rakennuspiirtäjä. Sitä työtä olen tehnyt vain hätäisesti ennen yliopistoon menoani. Sieltä en valmistunut ammattiin. Sen sijaan sain maisterin arvon. Sillä ei tietysti töitä haeta, mutta auttaa yliopiston loppututkinnon suorittaminen työnantajalle ainakin sen, että todennäköisesti työnhakija saa jotain aikaan. Tai aika moni jää siihen koukkuun, että pääsee töihin jo gradua tehdessään lopputyö jääkin roikkumaan.

Jonkun verran koen itsekin saaneeni aikaiseksi toimittajan työssä ja myöhemmin sitten näissä Sininauhan hommissa. Omalta opiskelualaltani työkokemusta on karttunut vain niukanlaisesti.

Ihan nämä ajatukset eivät olleet mielessä, kun kirjoitin tuon otsikon. Työkaveri nimittäin alkoi puhua niistä pienistä valkopohjaisista neliöistä, joissa on mustia viivoja sikin sokin. Niitä näkee nykyään monessa paikassa. Hän oli päässyt niistä jyvälle, mutta silti puolitiehen. Minä sen sijaan olin ihmettelytasolla noiden kuvioiden suhteen. Toinen työkaveri tiesi asialle nimenkin: qr-koodit.

Kun yhdistää työkavereiden tiedot ja menee Googleen, asia alkaakin selvitä. Hetkessä olin jo luonut itselleni qr-koodilla käyntikortin ja kokeilun vuoksi myös tuon alla olevan lappusen. Siitä löytyy tietoa, joka koskee Elämän tähden ry:n Omia polkuja kulkevaa kauppaa. Ottakoon selvää sisällöstä se, joka hallitsee tuota Japanissa 1990 keksittyä koodia.