Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Somea oppimassa

päivis: Tänään istuimme pari tuntia Sininauhaliiton jäsenjärjestöpäivien yhteydessä some-koulutuksessa. Luulen vajaan 20 hengen joukossa edustaneeni keskitason somettajaa. Joku osasi enemmän ja laajemmin, osalla oli vain hyvin vähän kokemusta aiheesta. Kouluttajien mukaan nuoret eivät enää edes ajattele olevansa somessa. Sille sukupolvelle some vain on yksi tapa olla yhteydessä toisiin. Lapset ovat jo siellä, jonne äiti tai isä vasta suunnittelee menevänsä.

Koska paikalla olleet olivat pääosin kiinnostuneet käyttämään somea työssään, aiheeseen paneuduttiin sillä kärjellä. Esimerkiksi Twitterissä alkuun voi päästä tekemällä pohjatyö etsimällä ihmisiä, joita voi lähteä seuraamaan. Ehkä ei kannata seurata niitä, joilla ei ole mitään sanottavaa halutun alan asioista. Ja kun on löytänyt sopivan määrän seurattavia, kannattaa selvittää, keitä puolestaan nämä ihmiset seuraavat.
Tässä istuttiin opettelemassa somea.
Twitterin ideana on olla avoin, mutta se on kuulemma myös mahdollista pitää suljettuna. Se tosin on twiittaamisen hengen vastaista. Hyvä vinkki oli, että kun laittaa pisteen viestin alkuun, vastaus näkyy silloin kaikille seuraajille. Jos haluaa vaikuttaa, kannattaa keskustella sen sijaan, että vain uudelleentwiittaisi jonkun toisen laittaman viestin. Itse huomaan kuuluvani noihin viimeksi mainittuihin eli en taida olla kummoinenkaan vaikuttaja.

Twitter kuulemma myös opettaa rohkeutta, kun kysyy asioita. Se on myös hyvä tieto- ja varsinkin verkostolähde. Jotkut ammattilaiset joskus jopa tapaavat livenä oltuaan ensin yhteydessä Twitterin välityksellä.

Suomessa Twitter on kasvanut noin viimeisen 1,5 vuoden aikana. Täällä ollaan aika tavalla muita maita perässä. Yksi parituntisen koulutuksen suositus oli, että kannattaa mennä sosiaaliseen mediaan omana itsenään sen sijaan, että "kätkeytyisi" organisaation taakse. Organisaation tilin yhteyteen voi toisaalta merkitä henkilöt, jotka käyttävät tiliä ja silloin viestit henkilöityvät paremmin. Ja totuus on, että ihmiset kiinnostavat enemmän kuin organisaatiot.

Ei kommentteja: