Niilon ansiosta näin myös tänään kevään ensimmäiset valkovuokot. Tai jos ihan totta puhutaan, näin niitä ensin auton ikkunasta, kun läksin tänään kohti kaupunkia. Mutta Niilon kanssa kuntopolkua kiertäessä ne olivat taas ilmestyneet tuttuihin paikkoihin. Kuten kuvasta näkyy.
Pelkästään Niilon vastuulle liikuntaa ei tietysti pitäisi jättää. Mutta jotenkin vaan on niin vaikeaa lähteä kävelemään ilman koiraa. Toisaalta hyötyliikunnan mahdollisuuksia on säälittävän vähän tarjolla. Myllykylän lähikauppa on viiden kilometrin päässä, Hyrylään on vähän enemmän matkaa. Yritin kyllä alkaa kulkea bussilla töihin lähimmältä HSL:n pysäkiltä, mutta se jäi yritykseksi.
Hyötyliikuntaa olisi kyllä siis tarjolla, mutta samalla pitäisi hyväksyä se, että työmatkaan kuluisi varmaan tunti suuntaansa. Sitä paitsi takaisin tullessa saisi aina jännittää, ennättääkö toiseen bussiin vai joutuuko odottelemaan talvipakkasessa seuraavaa bussia pahimmillaan puoli tuntia.
Myös työnantaja kannustaa liikkumaan. Liikuntasetelit suorastaan polttelevat rahapussissani odottaen, että keksisin tavan käyttää niitä. Mutta kun en halua harrastaa seinäkiipeilyä, uimahallikaan ei vaan sytytä ja sama juttu on lähes kaikkien seteleillä hankittavien liikunnan tapojen kanssa. Mutta satun tietämään, että liikuntaseteleiden käytössäkin on tarjolla "porsaan reikä", jota suunnittelen hyödyntäväni. Kuulin nimittäin, että seteleillä voi tietyssä paikassa hankkia jopa kasvohoitopalveluja. Siis sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti