Pelastuslaitos pelastaa

päivis: Hesarissa oli pikku-uutinen noin kymmenvuotiaasta tytöstä, joka oli kiivennyt leikkipuiston keinun ylärimalle, mutta ei enää päässytkään sieltä pois. Mitä tyttö teki sen jälkeen? Huusiko apua? Ehkä, mutta niin kuin nykyään asiaan kuuluu, hänellä oli taskussaan kännykkä. Soittiko tyttö apuun äidin tai isän? No ei ilmeisestikään soittanut. Sen sijaan tyttö näppäili kännykkäänsä numerot 1,1 ja 2.

Hälytyskeskuspäivystäjien tylystä käytöksestä on kirjoitettu paljon. Jopa hengenvaarallisesti sairastuneille ei aina tahdo saada apua hätänumeroon soittamalla. Miten lie tyttö osasikaan sanansa asettaakaan, koska paikalla kaasutti pelastuslaitos, joka päästi tytön pälkähästä. Uutisen mukaan häntä kuitenkin ohjeistettiin, että olisi kannattanut soittaa vanhemmille.

Mitä tuo uutinen nyt sitten kertookaan nykyajan lapsista? Jonkun mielestä ehkä tyttö oli terävä, kun osasi soittaa apua sieltä, josta apua on saatavilla. Tai että onpa hyvä, kun lapsilla on kännykät käytössään.

Minusta tyttö oli tyypillinen tämän päivän kansalainen, joka on opetettu ajattelemaan, että itse (tässä tapauksessa vanhempien) ei tarvitse kantaa vastuuta omista asioista, mutta yhteiskunnan palvelujen puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa. Ja jos yhteiskunta ei auta, se on mätä. Se puolestaan on poliitikkojen syytä. Varsinkin niiden, jotka eivät edusta omaa arvomaailmaa.

Kun lapsille hankitaan kännyköitä, ensisijainen tarkoitus on varmaan, että lapsi voi soittaa vanhemmilleen ja muille läheisille ihmisille. Vanhemmat voivat myös olla lapseen yhteydessä ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. Tai sopia, missä tavataan, kertoa mitä ruokaa löytyy jääkaapista ja milloin isä tai äiti tulee kotiin. Puhelin on siis tärkeä ohjeistus ja tiedonantoväline. Mutta on se muutakin.


Seurannassa?

Nykyään vanhemmat voivat myös seurata lastensa kulkemisia, kun kännykkään on asennettu paikannusohjelma. Ei pääse tenava kadoksiin, kun satelliitin kautta välittyy tieto jälkikasvun kulloisistakin liikkeistä. Vaan ei kai tuo tekniikka rajoitu pelkästään lasten paikantamiseen? Sen avullahan mustasukkainen mies tai nainen voi lisätä tai vähentää tuskaansa tarkkailemalla oman puolisonsa reittivalintoja. Hätäkeskuksesta ei apua kuitenkaan taida olla tarjolla, jos tarkkailija huomaa, että tarkkailtava on eksynyt väärille teille.