#Palokka

päivis: Twitterissä henkilö, jota jostain syytä seuraan, oli esittänyt jollekin toiselle kysymyksen, missä tämä haluaisi asua, jos saisi asua missä vain maailmassa. Vastaus oli, että Palokassa (paikkakuntaa tuntemattomille tiedoksi, että Palokka on entisen Jyväskylän maalaiskunnan kovasti kasvanut taajama, joka kuntaliitoksen jälkeen kuuluu nyt Jyväskylään).

Suhtautumiseni Palokkaan on yhtä musta-
valkoinen kuin tämä kuva Pappilanjoelta.
Todellisuudessa tämä on värikuva, mutta
paikka oli tuolla hetkellä näin mustavalkoinen.

Koska olen "Palokan tyttö", piti tietysti ottaa kantaa aiheeseen. Kommentoin jotenkin, että Palokka on ihan ok ainakin, jos on muuttanut sieltä muualle. No, Palokassa kuulemma on kaikkea mitä ihminen tarvitsee. En siihen keksinyt mitään vastaväitettä, joten kehuin, että julkinen liikennekin tosiaan toimii. On kuulemma toiminut jo iät ajat. Olen tainnut olla liian kauan aikaa pois niiltä kulmilta.

Jäähallia Palokassa ei kuitenkaan ole, mutta ehkä ihminen ei sellaista tarvitsekaan. Muistelen, että jäähallin saaminen Palokkaan oli aikoinaan vaaliteemani, kun olin ehdolla kunnanvaltuustoon. Pääsin toiselle varasijalle vihreiden listalta.

Jäähallia ei silti saatu Palokkaan, vaikka varajäsenyydestä huolimatta pääsin aika usein osallistumaan valtuuston kokouksiinkin. Ehkä en yrittänyt tarpeeksi tai kenties en ollenkaan. On niin helppo sanoa asioita. Enkä sitä paitsi luvannut mitään. Olin vain sitä mieltä. Tuo havainto kannattaisi ehkä pitää mielessä, kun valitsee ehdokastaan seuraavissa vaaleissa. Erilaisia toivomuksia ja mielipiteitä on niin helppo pitää esillä, mutta ihan eri asia on tehdä jotain niiden toteutumisen eteen.

Paluumuutto Palokkaan ei kuitenkaan tunnu kovin innostavalta ajatukselta. Muistan joskus tosi kauan sitten, kun itse lyhyen Jyväskylässä asumisen jälkeen palasin palokkalaiseksi, tuntui että moni muu ikäiseni teki samoin. Oli perustettu perhe ja haluttu palata takaisin lapsuuden maisemiin. Ja mistä palattiin? Jyväskylästä. Se oli sitä sen ajan paluumuuttoa. Ei monikaan sen kauemmaksi arvannut lähteä ja ne jotka lähtivät, jäivät sille tielleen.

Paluuta Jyväskylään olen joskus pohtinut täällä blogissa. Olen todennut, että voisin, mutta en kuitenkaan voi. Mihinkähän lie haluaisin asettua asumaan, jos näin silti pääsisi käymään? Ehkä jonnekin, jossa on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.