jormas: päivis kirjoitti eilen hyvän kirjoituksen. Hänen uskoaan, on se sitten mihin tai millaista tahansa, en käy selittelemään. Mutta ainakin yksi siinä on josta pidän. Lukee päivis sitten mitä tahansa raamatusta, koraanista tai jostakin muusta pyhästä kirjasta, hän ei niele lukemaansa totuutena vain siksi, että se lukee siellä ja siellä. Vaan hän pohtii ja tarvitsee omaa totuutensa muodostamiseen jotakin muutakin kuin, että "totta kai se on totta, kun se lukee siellä tai täällä".
Itsessäni on paljon piirteitä joista pidän ja joitakin joista en pidä, mutta silti en halua päästä niistä eroon. Yksi on, että muodostan ennakkokäsityksiä asioista ja ihmisistä. Eroon en tavasta tahdo siksi, että en ole niiden vanki. Vaan kun kohdalle sattuu pohdittavaksi, muutan käsityksiäni tai muodostan peräti aivan uuden. On sitten kyseessä vaikka kuollut tai elävä ihminen.
Syystä tai toisesta aivojeni olemattomiin sopukoihin on hiljaa luikerrellut Niklas Herlin. Hänestä minulla ei ole aiemmin ollut mitään hyvää sanottavaa. Eikä ajateltavaa. Eikä tartuntapintaakaan enempää kuin, että hyvä ryyppykaverini oli aikoinaan Koneessa töissä. Joka joi sielläkin.
Kuvan mieleeni Niklaksesta olen muodostanut hänen julkisuuskuvastaan. Minulle hän on ollut tyyppi, joka sai ison nipun rahaa, joista mitään ei ollut ansainnut. Lisäksi hän julkisuuden mukaan on kohtuullisen katkera koska ei saanut sitä silti tarpeeksi. Tai että veli sai sitä vielä enemmän. Tai tavalla, joka ei ole istuutunut Niklaksen korvien väliin niin, että hän voisi sen asian kanssa elää hyvillä mielin. Mutta ristinsä kullakin. Rahamiehelläkin.
Lisäksi hän juonee liikaa viinaa. Ainakin joillakin mittareilla mitattuna. Ajattelin, että varmaan on aivoistaankin jo sen ansiosta kohtalaisen pehmeä. Mutta eihän se niin mene, sillä minäkin olen juonut melkoisen määrän. Enkä ole aivoistani pehmeä. Tai sitten olen niin pehmeä, etten itse sitä ymmärrä. Ja ehkä on juotu eri aineitakin. Mutta kuten Kyläsaaren surfilta aikoinaan alan spesialisti sanoi: "Juo kolinaa tai konjakkia, olo on aamulla sama."
Mutta nyt olen kääntänyt Niklas Herlinin kohdalla uuden sivun. Tutustun mieheen tai hänen tapaansa sanoa mielipiteitään kirjoittamalla. Aion myös oppia arvostamaan häntä tai ainakin sitä missä hän on mielestäni hyvä.
Sillä viinilasin ääressä viisaita miettivät monet muutkin. Kuten minäkin aikoinaan. Niklasta aion myös käydä katsomassa Mamma Rosassa tai missä hän sitten nykyään paukkujaan siemaileekaan. Miksen kävisi, sillä töllistelenhän paljon muuallakin? Korkeasaaresta lähtien.
Kas tässä linkin takana ihmisen surmista Niklasta: http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184113-olen-sleepy-sleepers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti