Maassa maan tavalla

jormas: Maassa maan tavalla on hyvä viisaus. Siinä on paljon, kun pysähtyy ajattelemaan. Merkityksettömin ei ole oma hyvinvointi. Sillä sisäistämällä edelle mainittu lyhyt aforismi tai mikä lieneekään, parantaa roppakaupalla omaa hyvinvointia. Ei tarvitse olla purnaamassa ja moittimassa joka päivä jostakin vieraassa maassa vapaaehtoisesti ollessaan. Sillä suomalainen, joka on kaksi päivää peräkkäin täysin tyytyväinen kaikkeen, on edelleen harvinaista herkkua.

Tosin sekin lienee totta, että meistä moni elää vastoinkäymisistä ja raahautuu marttyyrin lailla kohti seuraavaa päivää vuodesta toiseen. Mielestään tai huomaamattaan hän ei selviäsi sinnekään, jos ei saisi voimaa laahustamiseensa vastoinkäymisistä ja muiden myötäelosta ja säälistä.

Tämä on muuten tuttu tunne monelle aidolle alkoholisille, joka on kokenut moraalisia krapuloita. Vaikka kuinka tietää, että juuri päättymässä olevalla ryyppyputkella ei mikään mennyt poskelleen, niin kääntää ja vääntää niin kauan, että saa jostakin aiheen morkkikseen. Ja jos ei sitä löydy tapahtuneesta, keksii siihen hätään mielikuvitustapahtuman.

Hyväksymällä maassa maan tavalla on myös eräänlainen kunnianosoitus maalle, jossa vierailee tai muuten päiviään viettää. Että ymmärrän tapanne ja ne sopivat minulle. Tätähän toivomme itsekin ulkomaalaisilta, jotka tulevat Suomeen. Että esimerkiksi kaikki naiset voisivat käydä yleisessä uimahallissa yhteisellä naisten saunavuorolla.

Mutta maassa maan tavalla tarkoittaa muutakin. Thaimaassa kuningasperhe ja varsinkin kuningas on suuresti arvostettu ja kunnioitettu. Eikä aiheetta, sillä vuosikymmenten aikana hän on ollut oleellinen voima mielipiteineen, kun maa on ratkonut esimerkiksi sisäisiä kriisejään. Näin silti, vaikka kuninkaalla ei muodollista valtaa lienekään.

Kerron esimerkin ajattelemattomuudesta. Kuka elämää ja tapoja itsensä ulkopuolella ymmärtää, ymmärtää, että olisi voinut käydä huonostikin.

Tarinan vesseli oli ensi kertaa Thaimaassa ja harrasti kuvien käsittelyä, Niinpä hän oli räpsäissyt kuninkaan kuvasta valtaistuimellaan kuvan. Niitä täällä on kadunvarsillakin melkoisesti. Kuvankäsittelijävesseli oli laittanut omat kasvonsa kuvaan kuninkaan kasvojen tilalle ja lähettänyt tuotoksensa sähköpostin liitetiedostona kavereilleen Suomeen: "Terve täältä kaukaa, kuten kuvasta näkyy, on urakehitykseni ollut melkoinen."

Sitten hän oli näyttänyt aikaansaannostaan ylpeänä paikalliselle tyttöystävälleen, että "katsopas tätä". Tämä oli aikansa henkeään haukottuaan saanut viimein sanottua, että "hautaa se äkkiä niin syvälle, mistä sitä ei kukaan koskaan löydä. Äläkä edes puhu siitä kenellekään tai ainakaan thaimaalaiselle, sillä muuten häkki heiluu ja olet siellä vuosikaudet".

Myös minä toivon auktoriteettiasemaa jatkossakin kotimaani presidentille, jolta onkin valtaa karsittu ja nakerrettu kai lähes jokainen vaalikausi. Jos presidentti arvostuksensa kautta nousee mielipidejohtajaksi, niin mihin hän päätäntävaltaa silloin kaipaakaan? Ehkä suunta, johon kuljemme laittaa meidät äänestäjät pohtimaan, että kun kansa saa edelleen valita presidentin, niin se ei ole protestin paikka, sillä meille kaikille on hyväksi arvostettu mielipidejohtaja.