Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 3. tammikuuta 2015

Ilman poliiseja olisimme sanonko missä......?

jormas. Olen päiviksen kanssa tälle palstalle kirjoittanut nyt 1178 blogikirjoitusta. Niitä teemme kumpikin vuoropäivin. Montaa päivää ei ole jäänyt väliin. Niin on käynyt käytännössä vain silloin, että olemme olleet kaikkien nettiyhteyksien ulkopuolella. Melkoinen määrä siis, joista voisi mielenkiintoisimmat poimien tehdä vaikka Kolumnikirjan. Ehkä sen tekisimmekin, jos tietäisimme, että se toisi jonkun euron http://www.elamantahden.fi/  Mutta huu nous, ehkä sekin joskus syntyy.

Olen huomannut, että päiviksen aivot ovat parempia keksimään uusia aiheita. Hänellä on usein raikas ja uusi näkökulma milloin mihinkin. Vaan toista on laitani, sillä kirjoitan usein samaa aihetta monta kertaa ja toistan samaa juttua uudestaan ja uudestaan. Mutta ehkä jotain liikettä on korvien välissä ainakin niin kauan kun muistan, että toistan itseäni. Sillä heitäkin on, jotka eivät sitä enää tiedosta,

Eilen päivis kirjoitti poliiseista ja minä jatkan samasta aiheesta. Täällä Thaimaassa puhutaan usein poliisin korruptoituneisuudesta, joka varmasti onkin totta. Itse olen saanut täällä yhden sakon. Sukhumvit Roadilla, jota sanotaan maailman pisimmäksi kaduksi. Sitä se ei ole, vaikka lieneekin 500-600 km. Pitempi löytyy ainakin Torontosta. Sillä mittaa on yli 1800 kilometriä.

Pattayalla skootteripoliisi minut pysäytti kerran puutteellisten ajolupien vuoksi. Pitää nimittäin olla paikallinen ajokortti tai kansainvälinen, vuoden voimassa oleva, sillä niitäkin paria eri laatua. Mutta se ei riitä, vaan sen kanssa on oltava myös suomalainen ajokortti.
Enää en muista mikä minulta puuttui. Ja pitkään kävimme keskustelua jos jollakin kielellä elekieli mukana, että kuinka laitan muutama sata bahtia satulan päälle silloin, kun hän katsoo muualle ja kuinka hän ottaa sen silloin kun minä katson muualle. Toisenkin kerran on poliisi pysäyttänyt. Silloin oli päivis mukana. Sitä en muista mitä minulta kysyttiin, mutta päivikseltä hän kysyi ikää.
Suomen poliisi on tässä suhteessa varmastikin varsin moitteeton, mutta sijansa kritiikistä saakoon sekin. Varmuudella tiedän, että heillä oli oma, päivänvaloa kestämätön tapansa tilanteisiin, kun lähikollega ajoi tutkaan liian vikkelästi. Siitä selvisi, kun tarjosi työyhteisössä känttykahvit.
Kun Suomessa valan tehnyt poliisi on aina poliisi, on meillä pitänyt hakea oikein oikeuden ennakkopäätöksiä poliisille sopimattomista sivutöistä, kun sisäinen ohjeistus ei ole riittänyt. Eivätkä ole riittäneet oikeuden päätöksetkään, vaan samat sivutyöt ovat jatkuneet, mutta piilotellummin ja varovaisemmin. Huomaan käytännöllä olleen myös poliisiylijohtajan Paateron hiljaisen tuen, sillä hänen julkinen mielipiteensä asiasta on sen suuntainen.

Tulkoon omana mielipiteenä selväksi, että veljeni oli Suomen nuorimmasta poliisista eläkeläiseksi saakka konstaapeli. Ja koko sinä aikana en ole keksinyt suoraselkäiselle suomalaispoliisille ainuttakaan sopimatonta ammattia.

Mutta, jottei mahdollisesti tätä lukevan poliisin virka nousisi uudelleen hattuun, täytyy sanoa sananen siitäkin. Olen nimittäin  kuullut, että jokaiselle polisille pesti nousee hattuun. Ja joiltakin se tulee alas nopeasti ja joiltakin ei koskaan. Siitäkö johtunee, että olen kuullut sellaisistakin poliiseista, joille nimenomaan poliisin ammatti on sopimaton.

Ei kommentteja: