Voiko tyhjyydessä olla sattumaa?

jormas: Voiko tyhjyydessä olla sattumaa? Sitä tuli pohdittua eräänkin kerran, kun paransin aikoinaan maailmaa ja itseäni Hyrylän raitilla viinan voimalla. Ei löytynyt vastausta silloin, mutta ei ole löytynyt ilman viinaa vieläkään. Viimeksi pohdin asiaa, kun kotikuntani Tuusula haki näyttävällä kampanjalla Hyrylän Rykmentinpuistoon suunnitteilla olevalle kauppakeskukselle arkkitehtia tai jotain sen tapaista. Joukolla hymyiltiin, kun työpaikkailmoituksessa luki, että suunnitelman pitäisi "istua kaupunkikuvaan".

Pohdin, että mihin ihmeen kaupunkikuvaan? Koko Rykmentinpuisto lainvoiman saaneine lentomelualueineen viestittää, että siinä tyhjyydessä ei ole todellakaan ollut edes sattumaa. Vaan viesti on nyt, että jos hyvin sattuu, miljoonia maksanut Rykmentinpuisto saattaa siirtyä vuosiksi eteenpäin.

Hyrylä on aina ollut kylä ja näillä näkymin tulee sitä olemaankin. Ennen Järvenpään ja Keravan itsenäistymistä tämän Tuusulan päättäjät tiedostivat oivalla tavalla. Mutta silloin tiedostaminen oli Hyrylän ja koko Tuusulan voimavara ja kaupunkimainen kehitys oli yksi syy miksi Kerava ja Järvenpää lähtivät omille teilleen. Se ei ollut Tuusulan tie. Mutta tulevaisuus saattaa laittaa tavalla tai toisella kuntien hynttyyt uudelleen yhteen. Mutta Hyrylä säilyy silloinkin kylämäisenä.

Hyrylästä ei senkään jälkeen jatku moottoritie eikä junarataakaan ole lähimailla. Me ajattelemme, että Helsingistä lähtee niin ja niin monta moottoritietä. Me emme oivalla, että toisin kuin Keravan ja Järvenpään läpi menee moottoritie, Hyrylästä sellainen lähtee ja sinne sellainen myös päättyy. Se on oikein oivallettuna valtava etu. Hyrylä kylänraitteineen on olemassa jatkossakin, mutta se pitäisi ymmärtää voimavaraksi. Voisiko tässä asiassa Tuusulan/Hyrylän visionäärien tyhjyydessä olla sattuma? Että osaisimme arvostaa kylää kylänraitteineen, sillä mitä hyvää poimittavaa on Järvenpään, Keravan tai ylipäätään lähiökaupunkimaisuudessa?

Aivan oma lukunsa on Hyrylän kupeessa vielä pienempi kyläpahanen, Riihikallio. Että miten onkaan ehkä tyhjyydessä olleen sattuman vuoksi mennyt moni asia kohdalleen. Ikään kuin varkain on syntynyt kokonaisuus, jota voisi lanseerata ihmisille, että siellä on hyvä elää vauvasta vaariin. On nuorisotaloa, koulua, päiväkotia, lasten leikkipuistoa, ikäihmisille palvelutaloa ja niin edelleen. On liikuntasalia, urheilukenttää, koirapuistoa ja vieressä aivan ainutlaatuinen ulkoilupuisto: Metsäntutkimuslaitoksen satojen hehtaarien hienot metsät upeine luontopolkuineen. Riihikallion kupeessa oli vuosikymmeniä  jopa "villi" uimaranta, jota aikoinaan kutsuttiin Ruduksen montuksi. Uitu siellä on viime kesään asti. On apteekkia, kolmekin polttoaineen jakelupistettä, pari halpaa ruokakauppaa. Pizzaa ja kevyttä lounasta Riihikalliosta saa edelleen. On vuokra-asuntoja, palveluasuntoja, omistusasuntoja, kerros- ja rivitaloja sekä omakotitaloja. On luistinrataa, hiihtolatuja ja hyppyrimäkikin aikoinaan.

On myös kirjastoa, jonka kunnan ylin virkamiesjohto olisi hävittänyt, jos olisi saanut pitää päänsä.  Mutta on hävitys onnistunut viemäänkin jotain. Se on vienyt janoisten ainoan kuppilan, oivan intialaisen ruokapaikan, mutta myös R-kioskin. Postin palvelupistekin R:n yhteydessä oli. Kun Riihikalliosta lähdön syitä yrittäjiltä kyselin, oli vastaus yksiselitteinen. Vuokrien kalleus.


Riihikallio  on eteläisintä Tuusulaa jatkossakin, on kuntaliitoksia tai ei. Se on Hyrylän kanssa pääkaupunkiseudulla ehdoton voimavara, jonka kehittäminen pitäisi oivaltaa jonain aivan muuna kuin kaupunkimaisuutena.

Mutta koko ajatuksen perusydin on tässä. Riihikalliossa on syystä tai toisesta käynyt niin, että hyvin pienellä alueella, kylän koon huomioiden, on palveluja vauvasta vaariin. Siellä eri ikäluokat ovat kuin sattumalta integroituneet toisiinsa oivalla tavalla. Kaupunkimaisuuden vimman tilalle tätä kannattaisi päättäjien pysähtyä kunnolla pohtimaan.