päivis: Jorma on eilen kirjoittanut Jokilaakson luonnosta. Jatkan aiheesta matkalla kotiin Toivakan Taulun kartanosta, jossa olin eilisaamusta saakka työyhteisön kanssa kehittämispäivillä. Poissa ollessani tärkeitä tiedotteita, joita Jorma minulle lähetti, koskivat pihamaamme asukkaita: kaneja.
Kaneista on aina huoli, kun olemme molemmat pois, mutta yhtä tärkeää on saada tietää niiden voinnista, kun vain toinen on paikalla. Sain huojentavan viestin, että Mustis on tallessa. Se myös on tänään osoittanut selvästi kesyyntymisen merkkejä loikkimalla terassillamme. Tuntui mukavalta saada tuon havainnon sisältänyt viesti.
Muut kanit ovat aika tavalla keskenään samanlaisia, joten joukosta on vaikea erottaa yksilöitä. Mutta Mustis on omaa maata, kani Ykkösen geenejä kantava lemmikki, josta olen ennenkin kirjoittanut. Koosta päätellen Mustis alkaa olla jo täysikasvuinen. Sen sukupuolesta emme kuitenkaan ole päässeet perille.
Yhtä mielenkiintoinen seurattava on kasvihuone. Varsinkin, jos on pois päivän tai pari, siellä on tapahtunut yhtä sun toista. Suuremmat tomaatit kypsyvät nyt hitaasti, mutta minitomaatteja voi poimia melkein kuin marjoja. Niille viilentynytkin sää on ollut riittävä.
Kurkkujen varret ovat nopeasti kellastuneet. Vihreää väriä ei tunnut riittävän myöskään avomaan kurkuille.
Melkein unohdin yhden seurattavamme: tavin. Tai emme ole asiaa kummemmin tarkistaneet, mutta tavilta Pikkulammessa koko kesän asustellut vesilintu vaikuttaa. Se on lammella, koska se ei ole oppinut lentämään. Välillä olemme luulleet, että sen lentoharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, mutta sitten se taas ilmestyy erakkona näkyviin. Melkein olen alkanut uskoa, että muut vesilinnut, joita aikaisempina kesinä on lammella viihtynyt enemmänkin, ovat alkaneet välttää paikkaa, jossa lentokyvytön asustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti