Kolumbia ja katulapset

jormas: Aikoinaan, yli kuusi vuotta sitten jäin osa-aikaeläkkeelle. Se on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä, sillä työnantajani Sininauhasäätiön kanssa olin sopinut, että voin jaksottaa työni 6 viikkoa töissä ja 6 viikkoa eläkkeellä.

Jo kauan ennen eläkepäätöstä tiesin mitä teen ensimmäisellä vapaajaksolla. Lensin Kolumbian Bokotaan katulasten lastenkotiin nukkumaan heidän kanssaan viideksi viikoksi.
Yhteistä kieltä meillä ei ollut, sillä he puhuivat espanjaa ja minä suomea. Sen verran ymmärsimme kielellisesti toisiamme, että kun he kysyivät nimeäni, sanoin: "No espanjol". Se oli siis nimeni.

Yhdistävä tekijä tuli jätkänshakista, sillä vein mukanani ruutuvihkoja ja opetin koko 40-päisen katraan pelaamaan Suomessa aikonaan hyvinkin suosittua risti-nolla peliä.
Iltaisin he pomppivat vatsani päällä ja nyppivät partakarvoista suunnaton aikuisen ihmisen kaipuu ja ihailu silmissään. Kun he aamuisin tulivat vuoteeni viereen vertaamaan, olisiko heidän käsivartensa tullut yön aikana yhtä vaaleiksi kuin omani, tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Olin suunnattoman tarpeellinen ja elämälläni oli tarkoitus tekemättä itse mitään.

Jaoin jokunen päivä sitten tekemämme Turkin matkailuautoreissumme päiväkirjan sosiaalisessa mediassa. Sain siitä myönteistä palautetta sen verran, että jaan nyt linkin kautta Kolumbian reissun päiväkirjani, vaikka olen tehnyt sen kai aiemminkin: http://pattayasuomiseura.fi/documents/Kolumbianmatkaoptimoitu.pdf.