Monenlaisia elättejä

päivis: Aamulla luin sähköpostin roskaposteista viesti, jollaisia sinne aika ajoin tulee: nuori, kauniiksi ja muutenkin kaikin tavoin erinomaiseksi itseään kehuva naisihminen hakee seuralaista vakavalla tarkoituksella. Tämänaamuinen etsijä halusi muun muassa tulevan kumppaninsa kanssa nähdä maailmaa. Minulle tuli välittömästi mieleen sana elätti. Nainen halusi päästä miehen elätiksi.

Piti tietysti googlettaa, koska elätti voi tarkoittaa jotain muutakin kuin toisen siivellä elävää. Jossain keskustelupalstalla synonyymiksi ehdotettiin kotiäitiä tai työtöntä. Oikein vakavasti elätti-sanaa käytettiin Taloussanomien artikkelissa, jossa puhuttiin eläkeläisistä elätteinä ja tulppina. Tosin siihen malliin kuitenkin, että yksittäisen eläkkeelle jäämistä suunnittelevan tai jo eläkkeellä olevan ei todellakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä omasta tilastaan tai iästään.

Jorma näytti yhtenä päivänä löytämänsä, varakkaan miehen asiallisen vastauksen tuollaiselle elätiksi pyrkivälle kaunokaiselle. Olimme samaa mieltä miehen kanssa, että kauneuden perusteella puolison valinta on huono sijoitus. Kauneus on katoavaista. Nainen oli tarjoutunut nimenomaan elätiksi miehelle, jolla piti olla muistaakseni yli puolen miljoonan dollarin vuositulot. Nainen uskoi kauneudellaan päihittävänsä hyvinkin rikkaiden miesten keskinkertaisilta näyttävät puolisot.

Jos blogiamme lukisi suurikin joukko thaimaalaisen vaimon tai vaimokkeen ottaneita miehiä, uskoisin suututtavani monet. Täällähän on paljon niitä thaikkunaisia, jotka ovat joko lyhytaikaisina elätteinä, mutta myös avo- tai avioliitossa. On tietysti rumaa ajatella näin, sillä onhan meilläkin Suomessa ainakin vuosikymmeniä sitten ollut käytäntö, että nainen jää kotiin, vaikka perheenlisäystä ei heti olisikaan odotettavissa. Vuosisadan alussa syntynyt mummuni muun muassa jäi avioiduttuaan kotiin. Tosin sotavuodet taisivat vaatia häneltäkin palkkatyöhön menoa.

Mutta entisajan maailmassa naisella olikin huomattavasti enemmän aikaa vieviä kotitöitä tehtävänään, kun esimerkiksi kodinkoneet, keskuslämmitykset tai vesijohdot eivät helpottaneet arjen pyöritystä.

Jotenkin on silti nykymaailman malliin tottuneena vaikea ymmärtää miestä, jolle nainen ja vielä jopa vaimo on vain seuralainen. Enkä varsinkaan ymmärrä naista, joka haluaa olla vain miehen palvelija, sillä sehän asema seuralaisuudesta lankeaa, ellei nyt miehellä tosiaan ole ne yli puolen miljoonan dollarin vuositulot. Sillä rahallahan jo juoksuttaa palkattuja palvelijoitakin.

Jotta thaimaalaisia oloja tuntemattomille ei jäisi käsitystä, että täällä kaikki vaimot ja vaimokkeet ovat vain elättejä, pitää täsmentää, että paljon on myös niitä, jotka ovat vähintään yhtä itsenäisiä kuin suomalaisvaimokin. Mutta jos tästä vielä jatkan, joudun varmaan johonkin ikuisesti kesken olevien naisasialiikkeen tavoitteiden ja sukupuolten tasa-arvon suohon.