Arjen rutiinit seuraavat minua

Jormas: On mielenkiintoinen ilmiö kuinka arjen rutiinit tulevat kai joka paikkaan. Näin näyttää käyvän ainakin minulle. Mutta mitä ne sitten ovat täällä?

Usein aamumme alkaa aamukaffella, jonka juomme Thaikotimme pienellä parvekkeella Soi Welcome kadun varrella http://www.youtube.com/watch?v=0L0jyrnAX4g. Seuraamme kuinka katu herää joskus sateiseenkin päivään ja käymme kumpikin läpi sosiaalista mediaamme riipputuoleissamme istuen. Sähköinen viestintä onkin tuonut aamuun lähes aina jotain uutta. Facebookiin, WhatsAppiin, Twitteriin, blogeihin, sähköposteille jne. Sitä olen usein ihmetellyt, että kun Sininauha on ollut aikoinaan vahva edellä kävijä tiedottamisessa, niin nyt se näyttää kulkevan monilta osin jälkijunassa. Tänne ja täällä saakka saan kuulla ihmettelyitä muun muassa Facebook-sivujen ja ylipäätään vuorovaikutteisen median puutteesta. Osaltani olin sellaista luomassa, kun voitimme Sininauha Oy:nä Helsinkin kilpailutuksen avohoidon palveluista. Mutta, jos joku asia elää itsellä vahvana, se ei tarkoita, että se eläisi muilla. Tässä kuitenkin esimerkki siitä mitä tarkoitan: https://www.facebook.com/groups/toipumaan/?fref=ts

Päivikselle parvekeaamut ovat päivän ensimmäinen etätyöjakso. Useinmiten hänen kymmenen sormea syytävät kirjaimia toisen perään, tekstiä syntyy työnantajan ja toivon mukaan myös päihdehuollon palveluiden tuottajien ja käyttäjien tarpeisiin. Omaa aikaani käytän aamusta muun muassa Elämän tähden ja Pattaya Suomi-Seuran asioihin. Molemmat järjestöt elävät vahvaa vapaaehtoistyön aikaa. Mutta osansa saavat Suur-Helsingin Valkonauhan uusien tilojen etsintä, Koti Katulapselle yhdistykselle lupaamamme matka Filippiineillä olevaan lastenkotiin ja monet muut järjestöt ja toiminnot. Filippiinien matka ei vaan tunnu etenevän, sillä paikka on kyseisen maan rauhattominta seutua.

Suomessa mopon saa parkkeerata jalkakäytälle. Niin ehkä täälläkin.
Ja samankokoiseen parkkiruutuun mahtuvat kaikki ajoneuvot.

Kun Suomessa on kello aamulla kuusi, on se täällä jo kymmenen ja sähköiset iltapäivälehdet ovat ilmestyneet. Tosin silloin ne saa täällä jo paperisinakin. Ehkä siis Suomea aiemmin. Jossain vaiheessa haukkaamme hieman aamupalaa tai sitten se tapahtuu aamulenkkimme varrella aina auki olevassa KISS-kuppilassa. Suosikkimme aamupalaksi on "eggsalad" munasalaatti ja "sodawater" soodavesipullo. Aamun kävelyn voisi sanoa myös olevan Päiviksen yksi päivittäisistä työmatkoista, sillä jatkamme usein johonkin suomalaisten suosimaan rantatuolipaikkaan. Siltä vaaditaan yhtä ominaisuutta. Sillä pitää olla maksuton, langaton nettiyhteys, jota tarvitsen kaikkeen joutavaan ja Päivis työasioihin.

Mutta rantatuolissa istumisen lomassa on myös aamu-uinnin aika. Päivis sanoo tätä hetkeä tupakkatauokseen. Joskus kun täysikuu on vienyt vuoroveden merelle, kävelemme rantahiekalla kilometritolkulla. Kolmen kilometrin työmatka kävellen suuntaansa siis. Kyseisen rannan ja aamukävelyltä on Facebookin kansikuvammekin. https://www.facebook.com/jormasoini.paivistranden. Minulle kävely on tärkeä, sillä jokaisella Thaimaan 4-8 viikon reissulla pyrin pudottamaan painoa viiden kilon paikkeilla ja hoitamaan siinä samassa hieman fyysistä kuntoa. Eilen painoni oli tämän reissun ensi kerran alle 90 kg, joten tavoite on saavutettu. Öhöm!

Rannalla parannamme maailmaa tablettien tai älypuhelinten kanssa hyvässä seurassa. Varsinkin nyt reissun loppuun teemme sitä molemmat, sillä Päiviksen etätyöjakso päättyy pääsiäisenä ja alkaa loma. Silloin ratkomme Ukrainan kriisiä, pohdimme uima-asujen värejä, muiden rannalla olevien tapoja, otamme aurinkoa ja kuuntelemme laineiden liplatusta. Ja odotamme munkinmyyjää, sillä on aamupäivän kahvien aika. Siihen väliin minulle kuuluu kolmen-neljän kanankoiven syönti. Ja ainoastaan siksi, että paikalliset koirat saavat luut. Näin on aamupäivä mennyt minulla jonnin joutavaan. Ja Päiviksellä on takana kahdessa jaksossa puolet työpäivästä. Ehkä ylihuomenna kerron iltapäivästä.