Nimittäin 16.5.2013 täytin 63 vuotta ja jäin eläkkeelle. Siinäkin joku nyppää jonnekin muualle kuin minulle kotiin päin, sillä eläke alkaa raksuttaa vasta seuraavan kuun alusta. Vaan hällä väliä, nälkään en ole kuollut eikä se uhkaa näillä näkymin jatkossakaan. On nerokasta ottaa pikkuisen jokaiselta, sillä se ei tunnu riittävän monelle sillä tavalla, että siitä syntyisi elämöintiä. Vaan ihmiset kai kokevat, että eläkkeelle pääsyn yhteydessä on syytä olla tyytyväinen ja hissun kissun, ettei tule mutkia matkaan.
Syntymäpäivänäni viime toukokuussa nollasin älypuhelimessani olevan askelmittarin tai -laskurin. Toki laite näyttää tekevän paljon muutakin kalorien laskennasta lähtien. Koska puhelin on lähes aina mukanani, olin vuoden viimeiseen päivään mennessä ottanut 1 293 048 askelta. Paljon tai vähän, mutta saavutus sekin. Näillä kävelyillä se tarkoittaa, että olen vuodessa ensi toukokuussa kävellyt matkana Hangosta Utsjoelle, eli läpi Suomen.
Vanhaa vuotta kuoppasimme Tuusulan Jokilaaksossa. Tosin vaimoni päivis oli jossakin Nukku-Matin kanssa Höyhensaarilla, jota itsekin olin ehtinyt harrastaa illan mittaan ennen kuin vuosi vaihtui. Mutta keskiyöllä tähyilin taivaalle ja pohdin, että missähän pitäisi olla, että ei näkyisi ainuttakaan rakettien aikaan saamaa valoilmiötä taivaalla. Minusta ilotulitukset ovat mukava ilmiö, joskin täysin turha ja sillä rahalla saattaisi saada aikaiseksi jotain hyödyllisempääkin. Ja kai ilotulitusvälineet saastuttavatkin, sillä ilman laadun vuoksi jotkut maailman suurkaupungit ovat luopuneet koko ilotulituksesta.
Tänä vuonna annoin myös uuden vuoden lupauksen, jota en muistini mukaan ole tehnyt koskaan aiemmin. Vuoden kuluttua vuoden vaihtuessa valan uuden vuoden tinoja. Jos muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti