Yhdessä oloa ja eloa

jormas: Paino 93,4, joten pudotusta on parisataa grammaa. Tosin varmasti hieman enemmänkin, sillä tällä kertaa punnitus tapahtui aamupalan jälkeen. Joka oli kevyen sorttinen eggsalad ja sodawater. Mutta kumminkin painoa ainakin hetkellisesti lisäävä, sillä vesikin taisi olla puolen litran pullo.

Eilinen kävelylenkkimme tai oikeastaan parinkin sellaista oli itsessämme kunnioitusta herättävä. Kellooni, jossa on muun muassa askelmittari, tuli askeleita reippaat 13 000. Ajattelen, että yksi askeleeni on varttia vaille metri, joten matkaa taivallisimme yli 10 kilometriä. Tämän päivän saldo vastaavasti jää 7 kilsan paikkeille.

Eilen pidimme myös kauden ensimmäisen Pattaya Suomi-Seuran hallituksen kokouksen, jossa molemmat istumme enemmän tai vähemmän tärkeänä. Mutta kyllä välillä sitäkin asioista riippuen. Suuri asia tällä kertaa oli, että seuramme on nyt virallisesti myös ry. Joten varsinkin Suomessa sillä on juridinen asema. Se mahdollistaa hieman vastuun jakamista, mutta myös joillekin julkisen rahoituksen kukkaroille pääsyn. Sekin on hyvä asia, sillä paljon turhempaankin verollisten rahoja laitetaan, sillä tätä kaikkea Pattaya Suomi-Seura on: http://www.pattayasuomiseura.fi/.

Rannalla elävät sulassa sovussa montaa eri väriä tunnustavat lippukunnat

Pattayan ranta on monipuolinen ja siellä liikkuukin monenlaista vesiurheilun tai sen tapaisen harrastajaa. On skootteria, surfaria, varjoliitäjää, veneilijöitä, välissä vesisukseilijoita ja niin edelleen. Rantatuolien  seassa liikkuu monenlaista  kaupustelijaa, jotka myyvät kaikenlaista henkeen sopivaa. Aivan oma ilmiönsä ovat lapset, jotka eivät ole vielä kouluikäisiä. He saattavat myydä esimerkiksi wc-paperi sinällään kiskurihinnalla. Rulla lienee 10-20 bahtia eli alle 50 centtiä. Joten moni harjoittelee työn tekemistä nuorena, jota Suomessa katsottaisiin sangen nurjasti.

Minusta tuntuu, että täällä on enemmän sellaisia työnsä tekijöitä, joiden tavoite on vain pysyä hengissä eikä niinkään rikastua. Toki rikkautta tavoittelevia ja etsiviäkin on, kuten kai joka puolella maapalloa. Vaikka paikallinen väestö täällä luonnollisesti saakin ison osan toimeentulostaaan falangeilta eli meiltä turisteilta, niin on mukava seurata kaikkíen varsin sopuisaa elämää. Iso osa meistä ymmärtää, että täällä tarvitsemme toinen toisiamme.

Pattayan tai oikeastaan Jomtienin rantojen vakiokalustoon on kuulunut myös yli seitsemänkymppinen hawaiilainen, joka tekee arvokasta työtä lasten, sairaiden, köyhien sekä koirien keskuudessa. Mies ei ole vielä silmiimme sattunut. Häntä kaipaan, sillä hän on kuulunut niihin, jotka ovat saaneet vaatimattomat roponi, jotka säästän syömällä pääosin paikallista ruokaa.