Finnair ja suomalaisuus, Ikea ja ruotsalaisuus sekä rotan elämä

jormas: Paino 92,4 kg eli viikossa on pudotusta kilo kaksisataa grammaa. Puolet liian nopea vauhti siis. Mutta kyllä se tasaantuu, kun juoksevia aineita lähtee kehosta alussa enemmän. Joka tapauksessa tavoite on, että pois lähtiessä Tapanina alkaa painoni kasilla.

Olen kertonut monta kertaa tarinaa kahdesta hiirestä, jotka putosivat puolillaan maitoa olevaan tonkkaan. Molemmat katselivat ylhäällä olevaa aukkoa, jonne oli toivotonta hypätä tai seiniä kiivetä. Niinpä toinen jo aivan alkuvaiheessa totesi: "Turha vaiva, tänne kuollaan kuitenkin" ja heitti henkensä maitotonkan pohjalle. Mutta toinen, se päätti jatkaa toivotonta uimista niin kauan kuin henki pihisee. Ja kas, kun päivä koitti, se istui kirnuamansa voikasan päällä ja neppaili kärpäsiä aamupalaksi.

Vähän samaan tilanteeseen oli joutunut kotikatumme rotta, joka syystä tai toisesta oli päätynyt kuvan saavin pohjalle. Kun sinne kurkkasin, oli sen tilanne yhtä toivoton. Oli sillä laillamme ajattelevat aivot tai ei, niin iltasella kotiin tullessamme, oli se yhä hengissä. Ehkä se oli päättänyt elää niin kauan kuin voi. Sen sijaan ja vähän jonkun aidon ihmisen toivomuksen sijaan en nuijinut sitä hengiltä, vaan päästin vapaaksi vipottamaan ties minne.

Sillä saattoi tulla muutenkin juhlapäivä, sillä syystä tai toisesta roskat ovat olleet kadulla pari päivää keräämättä. Purtavaa riitti myös rotalle, joka koon perusteella ei ollut ehtinyt vielä edes aikuiseksi. Olen monessa asiassa outo lintu, joita piirteitä kannan ylpeydellä. Yksi niistä oli rotan pelastaminen. Siitä tuli oikein hyvä mieli. Ja niin käy myös kotikyykäärmeiden kanssa, sillä niitäkään en nitistä. Ne saavat kylläkin minulta uintireissun samassa lammessa, jossa päiviksenkin kanssa uimme.

Tänne Thaimaahan lennämme usein Finnairilla, josta muistan muun muassa mainoksen "sinivalkoisin siivin". Rinta pystyssä kantamiini ominaisuuksiin kuuluu myös jonkinlaisena hengailujäsenenä kuuluminen mielensä pahoittajien heimoon. Jokunen aika sitten valtionyhtiö Finnair tiedotti suureen ääneen tai ainakin isoilla kirjaimilla, että laitetaan kaukolennoilla, joihin Thaimaakin kuuluu, suomenkieltä hieman taka-alalle. Koneessa on niin vähän suomalaisia, ettei kuulemma kannata kaikkia kuulutuksia kuuluttaa suomeksi. Vaan vain thaiksi ja englanniksi. Ehkä se on Finnairin käsitys  kielillä puhumisen armolahjasta. Minä pahoitin mieleni, sillä osaltani olen kantanut suomalaisuuden lippua kohtuullisen korkealla maailmalla resutessani. Olen ajatellut pitää kansalaisuutta ja kansallistuntoani esillä tavalla, jonka kehtaa muillekin näyttää, sillä en ole moneen vuosikymmeneen enää kuulunut keihäsmatkalaisten kaltaisiin örveltäjiin. Tosin eivät kaikki siinäkään firmassa huonoa kuvaa suomaisista antaneet.

Vertailukohtana kansallisesta identiteetistä käy oivallisesti naapurimaamme sisustustavaratalo Ikea, joka löytynee kai jokaiselta pallomme mantereelta. Kun käyn Ikean Bangkokin tavaratalossa ja ostan sieltä vaikka lihapullat (ruotsiksi köttbullar), niin jokaisessa Ikeassa ympäri maailman tapahtuu sama asia. Kuin pisteenä ruoka-annoksen päälle, laittaa tarjoilija siihen Ruotsin lipun. Jos logiikka olisi sama kuin Suomen valtiolla, niin lippua ei pitäisi laittaa, sillä varsinkaan ostoksilla ei Bangkokin Ikeassa ruotsalaisia paljonkaan näy. Joten häpeä me, siis Suomen valtio ja sen yhtiö Finnair.