Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Turhaa työtä

päivis: Hesari julkaisi tänään artikkelin, jossa erilaisissa työtehtävissä olevat ihmiset kertoivat palkkatyöhönsä liittyvistä, turhiksi kokemistaan työtehtävistä. Mieleen jäi kirurgi, joka totesi, että hänen ja potilaan väliin on tullut tietokone. Monenlaista muutakin tietokoneen kanssa tehtävää tekemistä ihmiset kertoivat joutuvansa tekemään vasten tahtoaan. Tai työelämään on tullut sääntöjä, jotka tekevät arjesta monimutkaisemman. Kun opettaja ennen saattoi päättää antaa oppilaalle tukiopetusta, nyt pitää ensin käydä keskustelut moneen suuntaan. Vanhempia tietenkään unohtamatta.

Aika moni valittaa jatkuvista palavereista, joissa aika kuluu. Joillekin ne tosin saattavat olla työn lomassa tapahtuvaa viihdykettä, jos varsinainen työ ei motivoi. Aika paljon oikeaa työtä jää palaverien ja muiden sessioiden vuoksi tekemättä tai sitten niitä töitä tehdään vaikka ylitöinä. Nykyään aika usein kai vielä palkattomana.

Monet ammatitkin ovat nykyään sellaisia, ettei niiden sisällöstä oikein ota selvää. Ja varsinkin ammattinimikkeet. Tämä on tietysti vanha huomio, etteivät lapset osaa kertoa koulussa, mitä isä tai äiti tekee. Ennen elämä oli jotenkin selväpiirteisempää ja ihmisten ammateista pystyi heti ensi kertomalla päättelemään, mitä kukakin teki. Muistuu mieleen vanhat pelikortit, joissa yhteiskunnan koko ammattien kirjo tuli lyhyesti kuvatuksi.

En tiedä, mihin ammatteihin lapset nykyään haluaisivat isoina päästä. Ymmärrykseni katkesi ehkä jonnekin 1970-luvulle, jolloin telkkarissa usein pyöri tietoisku tai vastaava, jossa pikkupoika ilmoitti isona alkavansa tietenkin lakasinlakasinkoneen kuljettajaksi.

Ei kommentteja: