Itse käytän perinteisen puhumisen lisäksi kommunikointiin etupäässä sähköposteja, kirjoitamme blogia: http://elamantahden.blogspot.fi/ ja pidämme kotisivujakin: http://www.elamantahden.fi/. Sitten hillumme facebookissa: https://www.facebook.com/jormasoini.paivistranden. Twitterissäkin olen: https://twitter.com/JormaSoini. Tekstiviestit ovat myös osa arkeani.
Kun puhun livenä ihmisten kanssa tai kysyn jotakin, on luonnollista, että keskustelukumppani siihen myös vastaa. Mutta toisin on muut tavat, sillä ainakin itseni kohdalla vastaaminen on satunnaista. Facebook tosin on siitä metka väline, että silloin tällöin vastailee joku aivan muu kuin keltä millloin mitäkin kysyn. Se on mukavaa, mutta miksiköhän vastaaminen on satunnaista? Sillä esimerkiksi se tai hän kenelle viestini osoitan lähes satavarmasti tietää, että joka tapauksessa tavalla tai toisella on itselleni vastattava. En nimittäin usko tässäkään asiassa omaan suosiooni ja erinomaisuuteen, että toinen osapuoli odottaa, että soitan tai tulen peräti käymään.Yhdessä vaiheessa, kun kännykät tulivat lähes jokaisen ulottuville taisi monikin ajatella, että kirjoitustaito katoaa kokonaan. Vaan eipä ole kadonnut, vaan jengi saattaa tänä päivänä kirjoitella toisilleen enemmän kuin koskaan.
Maailmalla on myös erilaisia tapoja. Esimerkiksi Filippiineillä tekstiviestit ovat ilmaisia tai lähes siksi, että ne kommunikointitapa olisi kaikkien ulottuvilla. Ja kun kansa on köyhää, ne ovatkin aivan erityisessä suosiossa. Siellä näkee, että ihmiset saattavat näpytellä tekstareita kävelleessään tai vaikkapa bussissa siten, että laite on taskussa tai muuten katseen ulottumattomissa. Harjoitus tekee siis mestareita tässäkin asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti