Voiko järjestäytyneessä yhteiskunnassa syrjäytyä sen ulkopuolelle?

jormas: Tämän päivän Hesariin oli päässyt Aarne Kiviniemi Sininauhaliiton toiminnanjohtajan ominaisuudessa sanomaan sanansa syrjäytymisestä. Hyvä niin, sillä aiheesta on syytä puhua. Olen itsekin aiheesta elämöinyt ja kirjoittanutkin. Tosin hieman toisesta näkökulmasta. En nimittäin ole koskaan oikein ymmärtänyt missä silloin ollaan, jos ollaan syrjäytyneenä järjestäytyneessä yhteyskunnassa. Eikö silloin syrjäydytä sen ulkopuolelle ja missä silloin ollaan?

Seuraava kirjoitus on aikoinaan julkaistu mahdollisesti blogissamme, mutta Uusi toivo -lehdessä ainakin. Ja kertaus on opintojen äiti. Tämän sanon kokemuksesta, sillä kun aikoinaan kirjoitin Tuusulan yhteiskoulun järjestyssäännöt rangaistuksena ties kuinka monta kertaa, niin opinhan minä ne ulkoa. Sisältöä vaan en sisäistänyt koskaan itselleni sopivaksi koulunkäynnin ohjenuoraksi:

Laitapuolen kulkijat

Kun joku puhuu, kuulee tai lukee laitapuolen kulkijoista, on hänellä vissi kuva ihmisestä, josta silloin on kysymys. Ja toki osin näin onkin. Itse kukin meistä on nähnyt kaduilla ihmisiä, joiden olemus oikein huokuu sitä, että ei taida kaverilla tai kaverittarella mennä aineellisesti eikä fyysisesti eikä mitenkään muutenkaan kadehdittavalla tavalla. Ei ole mitään kadehdittavaa.

Mutta mitä tarkoittaa laitapuolen kulkija? Ajattelen, että hän ei elä eikä ole kuten keskivertoihmiset, vaan kulkee pääjoukon laidalla. Syystä tai toisesta, joka voi olla omien valintojen seurausta tai sitten ei.

Jos näin on, niin eikö sinne kuuluu silloin asettaa esimerkiksi aikamoinen liuta mitä erilaisempia vaihtoehtoihmisiä? Siis sellaisia, jotka ovat omien polkujensa kulkijoita ja elävät kuten ovat valinneet. Ensin mainittuun ryhmään verrattuna heissä saattaa olla myös jotain kadehdittavaa. Joukossa voi olla niitä, jotka viis veisaavat taloudelliselle kasvulle ja sen tuomalle aineelliselle hyvinvoinnille. Joku kirpputorivaatteissa, asuu matalassa majassa, kasvattaa kanoja ja syö oman maan itse kasvattamiaan antimia. Ei lue lehtiä, eiharrasta kännyköitä eikä tiedä mikä on nettietiketti. Mutta on onnellinen. Ehkä valintojensa ansiosta onnellisempi kuin moni muu.
Näiden laitapuolen kulkijoita on paljon, jos luokittelun peruste on mainitsemani. Että ei elä eikä ole kuin keskivertoihminen.
Eroa näiden kahden ryhmän välillä on, että ensin mainitut laitapuolen kulkijat, ovat joutuneet ikään kuin laidalle esimerkiksi päihteiden tai jonkun muun hallitsemattoman, mutta koko nykyistä elämää hallitsevan asian vuoksi. Sen seurauksena ei pysty eikä enää edes halua pitää puoliaan, vaan luisuu aina vaan reunemmalle ja laidemmalle. Toisena mainitsemani ryhmä hallitsee elämäänsä kaikilta osin oivallisella tavalla ja tekee käytännössä kaikki elämänsä ratkaisut itsensä hyvin halliten, mutta kuitenkin toisin kuin pääosin ihmiset yleensä.

Mutta entäpä kolmas laitapuolen kulkijoiden joukko, jossa mielestämme ei olekaan juuri muuta kuin kadehdittavaa. Samasta syystä he ovat myös monen vahingonilon kohteena. Kun vahingonilossa on se oiva ja aito piirre, että siinä ei ole juuri koskaan kateutta, on tämän joukon kohdalla toisin. Vaikka jonkun  vuoksi saattaisimme kokea suurtakin vahingoniloa asianomaista kohtaan, saattaa olla, että häntä kohtaan kokemamme kateus ei siitä himmene.

Keitä nämä ihmiset sitten ovat? Tämäkin laitapuolen kulkijoiden joukko on melkoisen kirjava, joissa on niitä, jotka ovat osansa valinneet, mutta myös niitä, joille se on tullut ikään kuin perintönä eivätkä he voi sille mitään.
Esimerkiksi kaikki kuninkaalliset ovat sellaisia, jotka eivät elämänsä missään vaiheessa voi elää kuten muut. Samoin on monen muunkin julkisuuden henkilö, heidän lapsensa ja usein myös lähisukulaiset.
Mutta sitten on myös niitä, jotka eivät haluasi julkisuutta lainkaan, mutta joutuvat sen valokeilaan tekemisensä vuoksi. Jotkut urheilijat saattavat olla sellaisia. Joku saattaa haluta olla jossakin lajissa maailman paras, mutta ei haluasi lainkaan siitä koituvaa julkisuutta.
Rauli Badding Somerjoen kaltaiset laitapuolen kulkijat ovat oma lukunsa. Hän halusi tehdä musiikkia omalla tavallaan, laulaa sitä omalla tavallaan ja kulkea omia polkujaan. Mutta hän ei halunnut julkisuutta, joka teki hänestä sellaisen laitapuolen kulkijan, jota hän ei halunnut.

Myös raha ja maallinen mammona voi tehdä ihmisestä laitapuolen kulkijan. Joku siitä osasta haluaisi luopua ja joku ei. Luulen, että valinta ei ole aina helppoa halusta huolimatta. Muistakaamme mitä Vapahtajamme sanoi rikkaalle miehelle.

Mutta myös tasavallan presidenttimme ja monet muut poliitikot eivät voi enää koskaan elämässään elää ja olla kuten me muut. Muistan lukeneeni, kun presidentti Tarja Halonen kertoi hilpein sanakääntein upeana kokemuksensa uintiretkestään Kultarannassa. Kuinka hän oli, muistaakseni tyttärensä kanssa livahtanut vartijoilta sauna- tai jostain muusta rannasta mereen uimaan. Näin tarvitsee tehdä ihmisen, joka ei jostain syystä voi olla kuten muut. Joko on laitapuolen kulkija.

Viime presidentin vaalit olivat kahden kamppailu. Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston, joista varsinkaan Niinistö ei voi olla enää koskaan kuten muut. He molemmat olivat läsnä, kun siunasimme käyttöön Sininauhasäätiön Tuusulan Mutterimajan ja menimme vaimoni Päivi Strandénin kanssa avioliittoon samoissa pirskeissä. Oli mukavaa, että kaltaiseni laitapuolen kulkijat Niinistö ja Haavisto olivat juhlissa mukana, sillä he kulkevat kanssani laidalla, vaikkakin ainakin osin toisella puolella.