Niin päättyivät Asuntomessut

päivis: Varsinkin Jorman pitkä rutistus - joka ikinen päivä Asuntomessuilla - päättyi tänään. Vaikka minä olenkin ollut messuilla lähinnä vain viikonloppuisin, on tapahtuma säädelleet meidän molempien elämää heinäkuun alkupuolelta saakka. Tuntuu ehkä oudolta huomisaamuna, kun ei olekaan edessä Asuntomessuille lähtöä. Minulla alkaa vielä kaiken lisäksi kahden viikon kesäloma.

Hyvinkää ja Asuntomessut jäivät lähtemättömästi mieleen.

Mutta kyllä huomenna silti mennään Hyvinkäälle, peräkärryn kanssa. Merikonttikodista on tuotava pois kaikenlaista irtotavaraa, jota konttien sisään ei kannata jättää kuljetuksen ajaksi. Hyvinkäällä sitten arvomme, minkälaisen riskin tavaran liikkumisen suhteen otamme.

Kulunut viikonloppu oli yhtä myönteinen kuin aiemminkin. Konttikodin ideaa suitsutettiin moneen kertaan. Oli mukava taas kuulla, miten moni kertoi tulleensa messuille vain Merikonttikodin takia. Oli tietysti niitäkin kävijöitä, joille ei ehkä mikään elämässä ole riittävästi ja se tietysti jossain vaatimattomassa Merikonttikodissa pitää ilmaista niskoja nakellen tai äänekkäästi jotain tiettyä asiaa tai koko konttiajatusta arvostellen. Mutta viimeksi mainitut olivat vain pieni vähemmistö, jonka voi rauhassa ja hyvillä mielin jättää omaan arvoonsa.

Merikonttiin rakennetut asunnot ovat oiva juttu. On hienoa, että yksinkertaisimmillaan ne tarjoavat jollekin köyhälle suojan tuulta ja sadetta vastaan. Ja ihan sitä samaa teräsrakennelmaa voi arvostaa myös joku äveriäs, joka kenties tekee kotinsa käyttäen kontteja vain kehyksinä ja tukirakenteina. Amsterdamin opiskelijakyliä pidän edelleen aivan huippujuttuna, vaikka niissä ei ehkä mielikuvitusta olekaan käytetty runsain määrin. Ne tarjoavat kuitenkin opiskelija-asukkaille juuri sen, mitä nuori siinä elämäntilanteessaan tarvitsee. Ihan niin kuin meillekin Merikonttikodin 50 neliötä ovat täysin riittävä määrä lämpöä, suojaa ja tilaa miettiä, miten hyödynnämme kaiken kokemuksemme ja kokemamme tulevaisuudessa.