Yhteiskuntavastuu

jormas: Yhdistyksemme, Elämän tähden ry kertoo sloganissaan elämänmakuisesta ja -janoisesta yhteiskuntavastuusta. Mutta mitä kaikkea se on tai voi olla, siitä kerron esimerkin, sillä jokainen meistä voi toteuttaa sitä omalla tavallaan, voimavarojensa ja mieltymystensä mukaisesti.

Tänään kannoin yhteiskuntavastuuta keräämällä roskia.
Ja aina jotain uutta tarttuu silmiin, sillä löysin pahkan,
jonka ohi oli kävellyt kymmeniä kertoja näkemättä sitä.

Kerran menin yhteen asumisyhteisöön Jyväskylässä. Takalaittomaan, jonka synty on oleellinen osa yhdistyksemme alkuhistoriaa ja vaikuttanut oleellisella tavalla koko Elämän tähden -yhdistyksen olemassa oloon.

Vastaani Takalaittomassa käveli yhteisön asukas, joka oli herännyt ehkä väärällä jalalla tai sitten muuten vaan nurjalla mielellä. Hän kysyi, että mitä sinä jormas sillä tarkoitat, että ei ole olemassakaan muita kuin vastuunkantajia. Että mitenkäs minäkin nyt muka kannan vastuuta?

Totesin tähän seuraavaan tapaan: "Sinä saatat yhtenä aamuna tulla pää enemmän tai vähemmän punaisena päiväkeskukseen ja sanoa, että on kerta  kaikkiaan saamatonta porukkaa, sillä olen katsellut tuossa pihalla tyhjää röökiaskia parisen viikkoa, mutta ei tunnu kukaan saavan sitä ylös. Näin sanoessasi olet vastuunkantaja, sillä menet sanomaan tyhjästä röökitopasta niille, joiden arvelet kykenevän nostamaan sen sille kuuluvaan paikkaan eli roskikseen. Jos kykysi kantaa vastuuta lähtee kasvu-uralle, saatat seuraavalla kerralla nostaa itse roskan roskikseen ja mainita, että siivosin tuossa aikani kuluksi hieman pihaa meidän kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Teet niin tai näin, olet vastuunkantaja." Kun tätä tarinaa kerron siellä täällä vuosien saatossa, on piha usein sen jälkeen pari viikkoa tosi siisti, kunnes kaikki palautuu entisiin uomiinsa.

Toinen päivä Jokilaaksossa meni kasvihuoneen siivoamisessa, jotta voimme tehdä heti vapun jälkeen ensimmäiset istutukset. Toki monta muutakin puuhaa tuli tehtyä ja niitä riittää kyllä koko kesäksi sopivina annoksina, sillä koko Jokilaaksoa on rakennettu siten, että olisi mahdollisimman vähän tehtäviä, jotka on pakko tehdä.

Kompostoritkin ovat lähteneet talven jäljiltä hyvin käyntiin, vaikka emme  tehneet niille mitään. Merkillisesti myös roskia kertyy lähiympäristöön talven aikana aika tavalla. Lähes poikkeuksetta ne ovat ihmisen jättämiä. Roskia kerätessäni viiden kilometrin kävelylenkin verran, en malta olla ajattelematta niitä, joiden suuri murhe tuntuu olevan koirien jätökset. Mutta ehkä toisten tai  ainakin naapurin koiran läjän tonkiminen on helpompaa kuin oman kasan tai tapojen tutkiminen tai peräti muuttaminen. Sillä aivan aidosti muutos lähtee henkilökohtaisista valinnoista, ei siitä mitä muut tekevät.