jormas. Olen jonkun kerran kirjoittanut koetuista tapahtumista tai tekosista, jotka pulpahtevat mieleeni silloin tällöin. Tässä niistä yksi, josta taidan jättää nimet kokonaan tai melkein pois.
Kännivuosina tuli nimittäin sekoiltua melkoisesti, mutta useimmiten ilman ilkeyttä. Kerran meitä oli viiden hengen porukka, kun syystä tai toisesta toikkaroimme Tuusulan hautuumaan lähettyviltä.
Sieltä askeleemme johtivat hautauskappeliin tai mikä sen oikea nimi onkaan. Saattoi se olla joku arkkusäilökin. Arkkuja siellä kuitenkin oli ja joukossa ainakin yksi avonainen ilman vainajaa tai muuta asukasta.
Jostain syystä otimme arkun mukaamme ja lähdimme talsimaan sitä kantaen kohti Hyrylän keskustaa. Jo siinä vaiheessa oli autoilijoilla ja muilla kulkijoilla ihmettelyä kerrakseen. Tuijotukset eivät kuitenkaan tahtiamme hiljentäneet.
Matkamme johti kohti ravintola Kaiffaria, joka viikonloppuna oli päiväsaikaankin auki. Tosin taisi se sitä olla arkenakin.
Joka tapauksessa nurkan takana yksi meistä, Paukka muistaakseni meni arkkuun ja arkun kansi laitettiin kiinni. Ja niin me menimme arkkua kantaen ravintolaan sisään ja suoraan baaritiskille. Vaikka meidän porukka oli toillailuistaan seutukunnan kuulu, niin siitä huolimatta monen lasi juuttui huulille, kun katseli touhujamme.
Minä siinä harkiten tilasin baarimikolta viisi paukkua, vaikka meitä ei näkösällä ollutkaan kuin neljä. Kun paukut tulivat, koputin arkun kantta ja Paukka nousi sieltä muina miehinä, otti ryyppynsä kerralla pohjanmaan kautta ja meni takaisin arkkuun kannen sulkien.
Pokka meillä piti loppuun asti ja ryypyt juotuamme talsimme arkkua kantaen totisina ulos. Ja vastuullisia pilailijoita kuin olimme, veimme arkunkin takaisin entiseen paikaansa odottamaan pitempiaikaista käyttäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti