Joulu tulee

jormas: Tänään tuli Mikkelin maisteri Kuitunen Pattayalta. Se tiesi puuhasteluita minullekin, sillä hänen autonsa on viettänyt talvea Jokilaaksossa kinosten alla. Kuitunen sanoi, että täällä on kylmä. Joka tapauksessa kaivoin maisterin auton esiin ja ovien lukot olivat niin jäässä, että ei auttanut lukkosula eikä mikään muukaan keino jäätyneen oven aukaisemiseksi. Oli vedettävä 100 metriä sähköjohtoa, jotta sain lämmittimen puhaltamaan oveen. Ja kun se aikansa siinä töhötti, niin jo vain, ovi aukesi kuin kesällä konsanaan.

Ensi viikolla on tulossa keppejä, kuten sähkömiehet sähkötolppiaan kutsuvat. Saamme näillä näkymin riittävän määrän käytöstä poistettuja keppejä, jotta voimme taas ensi kesänä tehdä pätkän luontopolkuamme Jokilaaksossa. Jokilampien ympäristö on niin vetinen ja pieniä saaria sekä kannaksia täynnä, joten on tehtävä siltoja, jotta pääsemme kuin Mikki Hiiri mättähältä mättähälle.




Suomalainen joulupukki kävi Pattayalla lasten luona

Mutta ennen sitä joulua odotellaan ja sen henkeen kuuluvia terveisiä olenkin vienyt muun muassa useaan Sininauhasäätiön yksikköön. Eilen olivat vuorossa Wärttinä ja Myrri. Ja ympyrä sulkeutuu tältäkin osin, sillä kun ensiaskeleita otin vastuunkantajana Sininauhassa, oli kaikki tekemisestä aiheutuvat kustannukset maksettava itse. Väliin mahtui monta vuotta, jolloin kustannuksia ei tarvinnut itse maksaa. Vaan toisin on nyt. Tänä viimeisenä jouluna Säätiön työntekijänä on ne jälleen maksettava itse, koska näin on työnantajani päättänyt.

On kuitenkin ollut äärimmäisen mukava tavata kollegoita, joiden kanssa on tullut matkattua montakin taivalta yhteisesti. Taipaleen tarkoitus on ollut lähes aina sama. Kuinka voimme kulkea rinnalla kappaleen matkaa asunnottoman tai asumaan opettelevan arkea, jotta oman kodin perustaminen tai säilyttäminen onnistuisi.