Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 22. marraskuuta 2012

Tuhlaajapojan kotiinpaluu

päivis: Ei ole ehkä täysin korrektia rinnastaa Raamatun kertomusta ja kanin ilmestymistä takaisin kotipihaan, mutta jonkinlaista juhlan tuntua siinä kuitenkin oli. Tosin minä en Ykköstä ole vieläkään nähnyt, mutta Jorma keskusteli sen kanssa viime yönä pihalla. Olisin minäkin siihen iloiseen kohtaamiseen voinut osallistua, mutta en vain jaksanut. Kuuntelin kyllä sujuvasti Jorman yksinpuhelua. Kanithan eivät tunnetusti osaa ihmisten kieltä. Joku satusetä voi tietysti siitäkin olla eri mieltä.

Tänään kania sitten ei ole enää näkynytkään, ei edes lyhyenä valoisan aikana. Tai ei kyllä voi sanoa, että olisi valoisaa. Keskipäivälläkin oli niin hämärää, että. Oikeasti huomaan nyt kärsiväni tästä kaamoksesta, mutta yritän silti olla lietsomatta itseäni mihinkään syysmasennukseen. Se ei ole ollut minulle ennenkään tyypillistä.

Tältä näyttää 160 vilkkuvaa ledvaloa pimeällä pihalla.
Mutta sen mitä luonto ei meille anna eli valoa, sitä saamme esimerkiksi Lidlistä ja sähköpistokkeesta. Kun tulin jo täysin pimeän aikaan kotipihaan, meillä loisti kesähuoneen rungossa vilkkuvalojen sarja. Jorma oli ne päivän aikana siihen viritellyt. Täytyy myöntää, että pienet ledvalot jopa valaisivat pihaa.

Ei kommentteja: