Kotiseutukatselmus

päivis: Kun ei jää paikoilleen, pääsee osalliseksi monenlaiseen ja näkee myös uusia asioita. Aamulenkkimme varrella pysähdyimme uimaan Pattayan poliisiaseman kohdalle ja satuimme olemaan paikalla, kun (joka-aamuinen?) vankikuljetus lähti aseman pihasta kohti seuraavaa määränpäätä. Kuljetuskoppiin siirtyi eräskin mies ja nainen, mutta kun auto lähti liikkeelle, lavalla ei näyttänyt olevan ketään. Hetki on ehkä sen verran nöyryyttävä, että kuljetettavat eivät mielellään näytä naamaansa ulkona töllisteleville. Tämä ei siis ole faktatieto vaan tulkintaa.

Vankikuljetus lähtee kohti määränpäätä Central Festifalin ostosparatiisin vierestä.

Koska aseman pihassa jatkui eilen alkanut poliisitavaroiden myynti, viipyilimme siellä ja osuimme paikalle, kun pihassa pidettiin huumeiden ja väkivallan vastaisen kampanjan tiedotustilaisuutta. Paikalla oli arvovaltaisen oloista väkeä poliisista, Lions-clubista ja ties mistä. TV-kamerat surisivat ja lehtikuvaajat näpsivät omiin tarkoituksiinsa kuvia. Olimme paikalla ainoat falangit, vaikka voisi kuvitella, että huumeisiin ja väkivaltaan sotkeutuu Pattayalla eräskin muista maista tullut vieras.

Huumeiden ja väkivallan vastainen kampanja kantaa nimeä D.A.R.E.

Päivemmällä lähdimme etsimään ruokapaikkaa Nagluasta, koska pyöräkin oli valmiiksi Pattaya Beachin siinä päässä. Nagluassa minun oli pakko todeta, että olen kyllä huono Aasian-matkaaja, koska kaikesta ruokatarjonnasta huolimatta sopivaa syötävää on vaikea löytää. Se kuuluisa kielimuuri on tietysti yksi suuri syyllinen asiaan. Jatkoimme siksi kohti Banglamungia ja Chon Buria. Ehkä olimme jossain Banglamungin paikkeilla, kun vastaan tuli suuri satama-alue. Kiertelimme siellä aikamme ja menimme sitten matkalla näkemäämme ostoskeskukseen. Sieltähän löytyi suuren ketjun pizzeria ja mikä parasta, englanninkielinen ruokalista.