päivis: Eilen en käynyt uimassa, koska koko päivän sateli vettä, välillä kovastikin. Mutta tänään oli taas uusi päivä, tai paremminkin ilta. Kello näytti jo melkein seitsemää, kun keksin että voisi käydä uimassa. Taivas oli lähes pilvetön, mutta aurinko oli jo niin alhaalla, ettei se paistanut Jokilammelle puiden takaa.
Vesi on joko lämmennyt tai sitten vedenlämpömittarin puuttuminen vaikuttaa psykologisesti: vesi ei tunnu niin kylmältä kuin aiemmin. Yleensä kylmä vesi tuntuu ensimmäisenä nilkoissa, mutta nyt ei ollenkaan.
Eilen tunnistin Jokilammella olleet suuret linnut kanadanhanhiksi. Ne ovat muistini mukaan laji, jota emme ole täällä aikaisemmin nähneet. Lintukirjan mukaan kanadanhanhien määrä on lisääntynyt, mutta samanlaista riesalajia niistä ei ole vielä tullut niin kuin on tullut valkoposkihanhista. Viime viikonlopun aikaan ryhmä joutsenia kävi levähtämässä lammilla ja ne lähtivät niin tohkeissaan jatkamaan matkaa, että yksi linnuista joutui tekemään nopean väistöliikkeen, ettei olisi törmännyt pihan poikki menevään voimajohtoon.
Yksi Jokilaakson tai lähimetsän harmillisista ilmiöistä on hirvikärpänen. Vaikka en käy missään pöpelikössä, vaan kierrän vain Niilon kanssa kuntopolun, aika usein olen sillä lenkillä saanut mukaani hirvikärpäsen. Ne kulkevat pitkin kaulaa ja niskaa ja eilen tunsin yhden kipittävän pitkin ihoani pitkän aikaa. En vain onnistunut nappaamaan sitä. Kenkäkaupassa lopulta sain sen hyppysiini ja kuvittelin, miltä mahtoi kassalla käydessä näyttää, jos myyjä huomasi pienen "seuralaiseni". Mutta ei ehkä huomannut, sillä ainakaan ilme ei värähtänytkään.
Joku sanoi, että hirvikärpäset ovat merkki siitä, että lähistöllä on hirviä. Onhan niitä ollutkin, mutta viimeksi olen täällä nähnyt hirviä vuosi sitten syksyllä. Ne olivat kyllä uskomattoman upea näky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti