päivis: Mustikoiden kypsyminen olisi mennyt ohi tai tiedon saanti ainakin viivästynyt, jos Niilo ei olisi tullut tänään meille. Niilon kanssa kiersin tuttuun tapaan kuntopolun ja mitä näinkään siellä? Vimmatusti ihanan isoja kypsiä mustikoita.
Lenkin jälkeen päätin painua metsään poimimaan kipposen mustikoita. En juuri koskaan poimi enempää kuin esimerkiksi aamupalalla syötäväksi ja joskus ehkä sen verran enemmän, että riittävät piirakkaan. Otin siis muovirasian ja sonnustauduin mielestäni sopivaan asuun. Vaatetus oli väärä. Olisi pitänyt olla vähintään mehiläishoitajan varustus. Sain kimppuuni lauman vihaisia hyttysiä, jotka takoivat minua sääliä tuntematta.
Päätös: ei enää koskaan marjametsään ilman edeltävää myrkyn ruiskutusta, vaikka se tuntuukin tosi vastenmieliseltä ajatukselta. Tähän asti olen mielestäni pärjännyt metsässä hyttysten kanssa, mutta en näköjään enää. Tosin paukamat, joita sain ainakin pitkin käsivarsia, ovat nyt, reilu tunti metsästä paluun jälkeen kokonaan kadonneet. Eikä yhtään ole kutittanutkaan. Ehkä tässä on kyse siitä hyttysten kanssa pärjäämisestä, josta alkukesästä puhuttiin ja kirjoiteltiin, kun ihmiset halusivat taas kuulla asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta. Että antaa vain pistää, niin siitä selviää parhaiten.
Mustikoitakin löytyi, vaikka alkuun tuli vähän deja vu -ilmiö mieleen, kun löysin vain kaksi mustikkaa. Ihan niin kuin viime kesänä. Mutta nyt en antanut periksi, vaan kiipesin ylemmäksi mäkeen. Ehkä halla oli vienyt mustikan kukat alempaa. Jokilaakso kun taitaa olla sitä alavaa maata, jossa hallan vaarakin aina on suurempi kuin muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti