jormas: Olimme tosiaan veljeni Reijon ja hänen vaimonsa Aulin tyttären sekä luonnollisesti uuden puolison häissä. Puitteet, kuten häätkin olivan kauniit, kauniine hääparineen ja muine puitteineen. Vanajanlinna on hieno kokonaisuus, vaikka sen historia ei mitenkään merkittävä tai varsinkaan ylevä olekaan hienosta alustaan huolimatta.
Paikan Katumajärven rannalta on aikoinaan hankkinut herra Rosenlew, jolla suvulla sinällään on maineikas historia. Herran piti rakentaa 20-luvun molemmin puolin koti vaimolleen niin sanotuksi huomenlahjaksi, mutta tarinan mukaan se ei rouvalle siihen tarkoitukseen kelvannut. Hän ei halunnun lähteä niin kauas sivistyksestä. Niinpä linna maineen jäi miehen metsästysmajaksi, sillä samassa rytäkässä oli tullut hankittua maitakin reippaasti yli puolituhatta hehtaaria.
 |
Reijo-veljeni parhaimmillaan, joka johtuu kauniista
Auli-vaimosta ja juhlavasta poliisipuvusta |
Mutta aika meni eteenpäin ja arvatenkin pelkkiä metsästysreissuja varten 70-henkisen henkilökunnan pitäminen ympärivuotisesti kävi rahapussinkin päälle, vaikka siellä olisi ollut tuohta vähän reilumminkin. Vanajanlinnaa alettiin myymään ja tiettävästi Risto Ryti, jolla taisi olla pytinki saman järven rannalla, suunnitteli paikkaa valtakuntamme presidentin kesäasunnoksi. Jossain mutkassa kuvioihin oli ilmestynyt toinenkin ostaja, saksalainen, jonka nimi ei ole muistissani tätä kirjoittaessa. Tilanteen ollessa akuutti, oli Ryti suunnitlemineen jossain ulkomailla, ja niin Vanajanlinna meni Saksanmaan herralle. Kerrotaan, että tästä Risto-presidenttimme olisi vetänyt herneen nenäänsä niin pontevasti, että ei enää näyttäytynyt koko järven rannalla, vaikka siellä sijaitsi omakin pytinki.
Mutta ennen pitkää tuli saksalaiseltakin pikainen lähtö sodan häviämisen myötä ja tarina kertoo, että muun muassa pari kaksipäistä kotkapatsasta olisi upotettu Katumajärven syvyyksiin. Paikalle tulivat siis neuvostaliittolaiset ja sen jälkeen Sirola-opisto, joka piti siellä arvartenkin aatteensa mukaista toimintaa kursseineen. Joka tapauksessa paikka meni melkoisen huonoon kuntoon ja kaikki arvokas irtaimistokin oli myyty, kun Hämeenlinnnan kaupunki osti paikan, jonka se edelleenkin omistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti