jormas: Tänään kirjoian pitkästä aikaa hieman työasioista, tarkemmin Konttikodista ja vähän muustakin. Kävimme nimittäin arkkitehtimme kanssa Tuusulan rakennusvalvonnan juttusilla. Tuusulan johtava rakennustarkastaja Kaisa Nousiainen suhtautui hankkeeseen sangen postiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Ja mukana oli, kuten kuuluukin tietysti, aimo annos osaamista ja kokemusta. Alustavan neuvottelun mukaan ei näyttäisi olevan estettä viiden vuoden rakennusluvalle Duokoti-asunnoksi Jokilaaksoon. Se on oikeastaan enemmän kuin uskalsimme toivoa, sillä ajatus oli alun alkujaan testata Duokodissa vain asumisen tekniikoita ja käytäntöjä. Silloin olisimme asuneet Matkakodissamme samaan tapaan kuin viimeisen vuodenkin. Mutta tästä on hyvä jatkaa ja juhannuksen mietittyämme olemme tilanteessa, jossa voimme antaa Vihdin Selkiin Samarialle rakentamiseen aloitusluvan.
Toinenkin hanke nytkähti tänään eteenpäin. Keskinen Uusimaa, tarkemmin Tuusula, Kerava ja Järvenpää ovat nimittäin A-kiltatoiminnan osalta käytännössä tällä hetkellä musta alue ja siellä toiminut Keski-Uudenmaan A-kilta ry on ollut jo vuosia pöytälaatikossa. Itse olen Jyväskylän A-killan lisäksi toiminut järjestössä aktiivisesti muun muassa tilintarkastajana. Yhteistyö olikin aikoinaan luontevaa, sillä A-killan sangen monipuolinen päiväkeskus toimi samassa kiinteistössä, Möllerin talossa Hyrylässä kuin Sininauhasäätiön ensimmäinen Tuusulan työntekijä Marjut Jokinenkin. Talosta ei liene enää jäljellä kuin yks ikkuna karmeineen, jonka oli tarkoitus tulla Mutterille muistuttamaan Säätiön alusta Tuusulassa. Mutta ajat muuttuvat ja sen mukana näkemyksetkin. Tulee uusia ihmisiä vetovastuuseen ja oma jälki pitäisi saada näkyviin. Valitettavan usein, yleisellä tasolla sanottuna, se tapahtuu vähättelemällä tai painamalla pimentoon vuosien ja vuosikymmenten työtä. Jotta näin ei tapahtuisi, pitäisi olla eheyttä, näkemystä, omia visioita, mutta ennenkaikkea vahvaa itsetuntoa ja luottamusta omaan osaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti