Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Jatketaan silmänpalvelijasta

jormas: Mitä päivis eilen Niilo-koirasta kirjoitti, pitää kirjaimellisesti paikkansa. Se ilmenee muutenkin. Kun olemme niin sanotusti ihmisten ilmoilla ja Niiilolla on mahdollisuus saada kehuja, että voi voi, kun on söpö koira ja niin edelleen. Sama pätee rapsutusten ja muun huomion kanssa. Suosikkikauppa sille on, näin ajatellen kokemuksen perusteella Bauhaus. Siellä nimittäin saa koirat olla sisällä ja Niilon lempipaikka ja -juttu on ajelle kanssamme ostoskärryissä. Ja olla siinä oikein miellyttävä ja killti, sillä yksi jos toinenkin sitä silloin silittelee, puhuu, paijaa.
Mutta onko meissä ihmisissä sitten samaa silmänpalvojan vikaa? Taatusti on ja väittäisin, että jokaisessa. Muistan ammoisilta  ajoilta seniori-Hakkiksen, joko oli Jyväskylän Katulähetyksen nuorisotyöntekijä vastaten itse asiassa koko yhdistyksen nuorisotyöstä. Itse olin saman lafkan boss ja Hakkis kertoi, että kun hän kerran oli yhden yksikkömme pihamaalla päidehuollon asiakkaiden kanssa, niin voi että, kun minua haukuttiin. Mutta annapas olla, kun autoni näkyi horistontissa ja astuin siitä viimein samaan joukkoon. Niin jo oli toinen ääni kellossa ja olin vähintään maailman paras tyyppi.
Mutta entäpä sitten me muut? Mitä tapahtuu käytöksellemme, kun olemme pyytämässä työantajalta itsellemme jotain etuisuutta? Vaikkapa palkankorotusta. Tai kun poliisisetä tai -täti meidät pysäyttää ja omissa ajatuksessa silloin on, että josko tästä pienestä ylinopeudesta  selviäsi puhumisella? Puhumme ja käyttäydymme koin valkoiset enkelit konsanaan.

Ei kommentteja: