Tuusulasta Laukaan lumille

päivis: Tuusulan Jokilaaksossa olemme saaneet seurata kevään edistymistä lumen sulamisen ja lintujen kevätpuuhien kautta. Tänään ajoimme Laukaaseen - ja jouduimme unohtamaan muutamaksi päiväksi Tuusulanjoen veden pinnan nousemisen jännittämisen - huomataksemme, että täällä on vielä lähes talvi. Lumet ovat kyllä paikoin hyvällä sulamisen alulla, mutta järvi on edelleen jäässä. Muistan että joku huhtikuu olen käynyt rannan sulassa uimassa, tänä vuonna se tuskin niin aikaisin onnistuisi.



Jokilaaksossa sorsapariskunta suunnittelee jo kodinperustamista. 



Mukavaa täällä silti on, vaikka lähdimmekin iltapäivällä sen verran myöhään, että oli jo ilta, kun pääsimme perille. Saunan sentään maltoimme lämmittää. Laukaaseen pyrähdimme osallistuaksemme Sininauhaliiton järjestöpäiville Peurungassa. Kerrankin paikan valinta osui ainakin meidän kannaltamme nappiin.

Tuusulanjoen veden pinnan lisäksi toinen mielenkiintoinen, mutta ei läheskään niin dramaattinen, Jokilaaksoon jäänyt seurattava on kompostori. Se jäätyi talvella ja tässä pari kolme viikkoa sitten yllättäen alkoi osoittaa heräämisen merkkejä. Nyt laitos käy jo varmaan täysillä. Lämpömittari näyttää noin 40 astetta, mutta paljon varmempi toimimisen merkki on kunnon höyry, joka laitteesta nousee, kun avaa kannen.

Ostimme viime syksynä jälkikompostointia varten toisenkin, hauskan maapalloa muistuttavan kompostorin, jonne lämpökompostorin sisältöä voi vähitellen alkaa siirtää. Kompostimullalle on jo mietittynä paikkakin, kunhan se nyt saa rauhassa tekeytyä ehkä ensi vuoden kevääseen: kasvihuone. Kasvihuone on jo melkein tilattu ja siitä varmaan riittää kerrottavaa useammassakin blogikirjoituksessa, kunhan nyt päästään siihen saakka että kapistus on oikeasti hankittu ja ennen kaikkea, että se on saatu kasattua. Siitä ainakin minä saan ihan uuden jännittämisen aiheen.