Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Perintönä köyhyys?

päivis: Yle Ykkönen mainosti näyttävästi dokumenttia, jonka aiheena oli köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle. Näkyyhän tuo periytyvän, mutta aika omituisin eväin siinä asiaa lähestyttiin. Näytettiin lähes tunti sitä, kun perheenisä käy tupakalla parvekkeella, äiti ravaa kodin ja leipäjonon väliä ja saatiinhan dokumenttiin vielä yksi mielenterveysongelmainenkin, anoppi, jonka itsetuohoisen puhelun dokumentin tekijät olivat onnistuneet nauhoittamaan.

En oikein tiedä, mikä kyseisen dokumentin tarkoitus oikeasti oli. Perheellä asiat olivat niin kuin nuorella perheellä usein: äiti hoitaa lasta kotona, isä hakee töitä ja lopuksi saakin niitä. Tavaraa oli huushollissa nurkat väärällään, joten kyse oli joko saamattomuudesta asetella niitä kaappeihin tai rahaa on sittenkin ollut yllin kyllin ehkä vähän turhiinkin ostoksiin. Ihan tavallisiin ihmisiin verrattuna perhe oli siinä suhteessa poikkeuksellinen, että viikonlopun edellä tupaan tupsahti kaksi tomeraa naista, jotka veivät perheen juniorin jonnekin, jotta vanhemmat saavat viettää laatuaikaa keskenään. Köyhien laatuaikaa dokumentin mukaan oli ainakin sohvalla istuskelu ja valmistelut Alkon tuotteiden nautiskeluun. Mukaan ehätti myös toinen anopeista, se jolla köyhille tyypilliseksi ilmoitettua  mielenterveysongelmaa ilmeisestikään ei ollut.

Vaikea on ymmärtää, mitä asiaa tällaisten dokumenttien tekeminen palvelee. Jos tarkoitus on ollut herättää katsojissa myötätuntoa köyhiä kohtaan, ohjelma ei toiminut. Sitä paitsi perheen äiti kertoi lastenneuvolan terveydenhoitajallekin, että hän haluaa hoitaa lapsen itse niin kauan kuin se on mahdollista. Silloin pitäisi totuuden nimissä puhua ennemminkin itse valitusta köyhyydestä. On myös vaikea hahmottaa, miten perheen elämäntilannetta olisi jotenkin voitu ulkoapäin avittaa. Muutenkaan he eivät erityisen kärsiviltä näyttäneet. Ruokajonostakin palattiin silmät loistaen. Vihje köyhyyden periytymisestä tuli vain kerran esiin, kun perheenäiti kertoi, miten hänen oma äitinsä oli aikoinaan lapsensa nimissä tilaillut postimyynneistä kaikkea kivaa ja niitä laskuja tytär makseli edelleen. Tosin piti summia jo aika vähäisinä.

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut ihailemastani kirjailija Tito Collianderista, joka omaa köyhää lapsuuttaan kuvatessaan kertoi, että vaikka rahasta tuolloin, viime vuosisadan alkupuolella, oli kova puute, aina perheessä korostettiin sitä, että köyhäkin voi elää arvokasta elämää. Sellaisia dokumentin kohteita varmasti Suomesta tänä päivänäkin löytyisi, mutta jostain syystä dokumentin tekijä onkin halunnut ohjelmallaan leimata ja ehkä tehdä vähän naurettavaksikin koko sen väestön osan, joka tulojen perusteella määritellään köyhäksi.

Ei kommentteja: