Kaikilla mukavuuksilla varustettu

Ruokintapaikka on yksi lintujen mukavuuksista.

päivis: Muistelen, että ainakin ennen näki usein asuntomyynti-ilmoituksissa maininnan "kaikilla mukavuuksilla varustettu". Oletan, että se tarkoitti, että asunnossa on kylppäri, keittiössä hella ja jääkaappi, ja mitä lie muita mukavuuksia sitä nyt voisi toivoakaan. Kerrostalon yksi mukavuuksista on varmaan ulko-oven postiluukusta sisään tuleva posti ja aamun lehti, jos sellainen on tullut tilattua.

Jokilaaksossa luemme paperista Keski-Uusimaata ja Hesaria usein näköislehtenä netistä. Lehden haun  hoitaa normaalisti jormas, joka kipaisee arviolta noin 300 metrin matkan postilaatikolle jo varhain aamulla. Varhain tarkoittaa puoli kuutta tai kuutta. Tänäänkin.

Aivan aamulla pakkasta oli 22 astetta. Se on tainnut ollut tähänastinen pakkasennätys. Jorma joutui palaamaan postilaatikolta tyhjin toimin, sillä lehdenjakaja ei kai ollut vielä hoitanut kierrostaan kohdallamme. Puoli kahdeksan aikaan ajattelin, että kai lehti nyt on jo tullut ja päätin tehdä saman aamulenkin. Mittari näyttikin nyt yllättäen jo 26,5 astetta eli uutta pakkasennätystä. Lukema ei myöskään vastannut telkkarin meteorologien ilmoittamia lukemia.

Puin itseni kuin naparetkelle menijä ja kahlasin postilaatikolle. Oletimme traktorimiehen käyvän auraamassa Soiniityntien ja pihamme aivan ensimmäisenä Myllykylään mennessään, mutta näin ei ollut ainakaan eilisen lumisateen jälkeen tapahtunut. Luhdan vanha pihatakki piti kummallista kangistuneen paperin ääntä, muuten tienoo oli hiljaistakin hiljaisempi. Tämä on tietysti merkille pantavaa siksi, että olemme kuulleet surkuttelua asuinpaikkamme sijainnista lehtomelualueella.

Lehteä ei ollut laatikossa ja niin minäkin sain palata tyhjin toimin takaisin. Paleli hiukan, mutta olin hyvilläni, koska ei tuullut.

Käynti pakkasaamuna postilaatikolla sai tuumimaan, mikä on mukavuutta ja mikä ei. Onko mukavuutta odottaa lehden kolahtavan aamulla postilaatikosta ja onko se sitä varsinkaan silloin, jos rappukäytävästä ei kuulukaan postinkantajan askeleet, vaikka näin olisi pitänyt tapahtua jo aikaa sitten? Vai onko mukavuutta tarpoa lumessa hetkeä ennen aamun valkenemista, kuunnella hiljaisuutta tai pakkasmetsän natinoita? Ehkä olen vähän masokisti, mutta minusta on mukavaa kahlata esimerkiksi räntäsateessa painavien ostoskassien kanssa ja päästä viimein sisälle lämpimään. Se on melkein yhtä taivaallista kuin nousta ylös avannosta.