Talveen totuttelua

päivis: Kyllähän sen tiesi, mitä Suomessa ja Tuusulan Jokilaaksossa oli odottamassa Thaimaan lämpimien jälkeen. Kylmää, joka tosiasiassa ei tuntunut niin kylmältä kuin voisi kuvitella. Jormakin välillä hiippaili pihalla hangessa paljain jaloin. Pimeää, joka kuitenkaan ei verottanut niin pitkää osaa vuorokaudesta kuin lähtiessämme vajaa kuukausi sitten. Päivät pitenevät vanhan kokemuksenkin mukaan joulun jälkeen vimmattua vauhtia. Niin nytkin. Ja lumi toimii pimeällä omanlaisenaan lamppuna. Nyt ei viereiseltä kuntopolultakaan kajasta valot, jotka vielä ennen lähtöämme paistoivat 24 h. Jostain ihmeen syystä aikaerokaan ei (ainakaan vielä) tunnu missään.

Niilo vahtipaikallaan Matkakodin kojelaudalla.

Kaikki on siis hyvinkin kohdallaan. Niilo oli poissa ollessamme kasvattanut mittojaan joko oikeasti kasvamalla tai pulskistumalla. Se tuli luoksemme eilen ja tänään huomasin, että valjaat olivat käyneet vähän kireäksi. Löysäsin niitä sentin tai pari. Tuliaiseksi saamastaan Angry birs -pehmolelusta Niilo oli ehkä saman verran kiinnostunut kuin vanhasta nallestaan tai Amsterdamin-tuliaisena saamastaan kanilelusta. Merkille pantavaa Niilon paluussa oli taas se, että kaksi kotia ei näytä tuottavan sille minkäänlaista ongelmaa. Se näyttäisi pitävän ihan luontevana sitä, että toinen koti on maalla ja toinen kaupungissa, ja kummassakin kodissa on eri ihmiset sitä paapomassa.