Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 17. tammikuuta 2012

Asumisen vaihtoehtoja

päivis: Kirjoitin viimeksi, että alkaisin analysoida, miksi jotkut haluavat asua eri tavalla kuin muut. Läheskään kaikki ihmiset eivät nimittäin halua tehdä niin. Muistan vuosien takaa tutun ihmisen tuskailun siitä, että vuokra-asunnosta pitäisi päästä pois, koska "kyllähän sitä pitää asua omistusasunnossa". Tuttava perheineen rakensi omakotitalon ja varmasti oli asioiden tilaan tyytyväinen sekä koki tehneensä niin kuin Suomessa ihmisten odotetaan tekevän. Varsinkin korkeiden vuokrien aikana tällä näkemyksellä on todennäköisesti laajojen kansalaispiirien kannatus.

Asumismuoto, vuokralla tai omassa, ei vielä jaa ihmisiä kahtia niihin, jotka haluavat asua valtavirran mukaisesti tai jotenkin yksilöllisemmin. Rahalla saa yksilöllistä asumista tavalla, jossa vain taivas on kattona tai ehkä myös kunnan rakennusviranomainen. Tuusulassa, jossa nyt pidämme majaamme, viranomaiset ovat olleet erityisen edistyksellisiä. Täällä on jo kauan ollut muun muassa omakotitaloalueita, joissa jokainen rakentaja on saanut pystyttää tontilleen oman makunsa mukaisen kodin, kun samaan aikaan monissa muissa kunnissa talojen ulkonäköä on säädelty viranomaismääräyksin varsin tiukasti koskien katon jyrkkyyttä, ikkunoiden muotoa ja tietysti myös rakennusten väriä.

Enpä tiedä, minkälaisessa byrokratian viidakossa ovat joutuneet kahlaamaan ne, jotka ovat esimerkiksi rakentaneet kotinsa vanhaan vesitorniin, käytöstä poistettuhin junavaunuihin tai maan sisään. Juttuja tämänkaltaisista kodin omistajista saa aina silloin tällöin lukea lehdistä. Maan sisään asunnon rakentaminen on varmasti melko harvinaista, mutta käyttötarkoituksen muutoksen kautta kodin tekeminen vaikka vanhaan liiketilaan tai pankkikiinteistöön onkin jo huomattavasti yleisempää. Vanhojen tehdaskiinteistöjen muuttaminen moderneiksi loft-asunnoiksi ei välttämättä ole enää kummoinenkaan ilmaus yksilöllisyyden kaipuusta. Kyllä kai kenelle tahansa kelpaa se, että asunnossa on valoa ja avaruutta. Lofteja ei vain ole kaikille tarjolla, joten useimmat joutuvat tyytymään tavanomaisempaan kerrostaloasumiseen. Siellä sitten haaveillaan siitä omakotitalosta keskellä kaupunkia ja järven rannalla.

Äsken mainittu raha toimii kai useimmilla konsulttina asumisratkaisuja järjesteltäessä. Ratkaisuja tehdään perheen koon mukaan ja jos rahat eivät riitä normien mukaiseen väljyyteen, tunnetaan huonoa omaa tuntoa. Tosin nykyään kuulee puhuttavan paljon siitä, etteivät nuoret parit lähde rakentamaan asumispolkuaan niin kuin vielä vanhempansa tekivät. Hehän hankkivat ensin yksiön, josta perheen alkaessa kasvaa siirryttiin kaksioon ja sieltä taas kolmen huoneen ja keittiön asuntoon, ellei sitten päädytty kaksiosta aravalainoitettuun omakotitaloon. Kauhistelevia arvioita kuulee siitä, että hukka perii, kun nuoret hankkivat suoraan sen tilavan perheasunnon ja ottavat tulotasoonsa nähden kohtuuttoman suuren pankkilainan.

Mainintaa parista poikkeuksellisesta asumismuodosta lukuun ottamatta edelliseen tarinaan ei sisältynyt vielä minkäänlaista kuvausta siitä, analyysista puhumattakaan, että jotkut ihmiset haluavat syystä tai toisesta asua vaihtoehtoisesti ja normien vastaisesti. Jotkut jopa eivät halua lainkaan asua neljän seinän sisällä. Siksi tarina jatkuu taas myöhemmin.

Ei kommentteja: