Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Tarkkailua parvekkeelta

Kotikatu aamulla merelle päin.
päivis: Meillä on tapana aamuisin istuskella parvekkeella "apinakeinuissa". Juomme kahvia, joka tällä kertaa on ollut jotain Pirkka-merkkistä ja seurailemme katuelämän vilkastumista. Juhlamokkaahan täällä kuuluisi kai juoda, mutta sattui olemaan tuota Pirkan costa-ricaa sopivasti tarjouksessa ennen tänne lähtöä.Tosiasiassahan kotikatumme ei ole läheskään niin vilkas kuin toinen Soi Welcome, jonka varrella on paljon kuppiloita ja niiden mukanaan tuomaa yöelämää. Soi Welcomeja on kaksi ja ne päättyvät hotelli Welcomen pihaan.

Aikaisemmilta Thaimaan-matkoilta aamuista ovat jääneet mieleen munkit, jotka kiertävät kotikatuammekin pitkin ja pysähtyvät rukoilemaan heille ruokaa tuovien ihmisten puolesta. Oikeasti en tiedä, mitä kohtaamishetket tarkalleen pitävät sisällään, mutta uskon että tulkintani on lähellä totuutta: toinen saa rukouksen puolestaan ja toinen riisiä. Nyt en ole nähnyt munkkeja. Aamutupakoinnin kotinsa parvekkeella näyttää lopettaneen myös ravintola Ettan'sin omistajarouva.

Säännöllisesti toistuvaa ja edelleen jatkuvaa on sen sijaan harjaaminen. Aina on joku harjaamassa roskia kadulle aukeavien ovien edustalla. Toinen säännöllinen toiminta on pullojen siirtely paikasta toiseen. Illan ja yön mittaan kuppiloissa tyhjentyneet pullot on kerätty pöydille ja lattioille, josta ne aamulla siirretään laatikoihin tai säkkeihin, jotka edelleen lähtevät jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Aika monen oven edustalla on myös ruukkukasveja, ehkä osa niistä on mausteyrttejä, joita yleensä aamuisin joku innostuu kastelemaan. Usein poikakoirat tekevät omat koiramaiset merkintänsä kyseisten ruukkujen kylkiin.

Alas kadulle ei siis voi myöskään vilkaista näkemättä jotain eläintä. On koiria, jotka kulkevat yksin tai pareittain ja kissan saattaa nähdä myös loikkivan jossain kerroksissa taloissa olevia pieniä ulokkeita hyväksi käyttäen. Aina ei voi tietää mistä ne tulevat ja minne menevät, mutta ovat ilmeisen taitavia seikkailemaan hieman vaarallisissakin paikoissa. Lähietäisyydelle tulevia lintuja on kahdenlaisia: varpusia ja rastaan kokoinen äänekäs lintu. Molemmat hyppivät mielellään talon edustalla kulkevilla sähkökaapeleilla. Pääskysiäkin näkee.

Koska thaimaalaiset tuntuvat syövän aina, kärryjen kanssa ruokaa kauppaavat pienyrittäjät aloittavat omat myyntikierroksensa jo varhain aamulla. Oma suosikkini on sivuvaunustaan ruokaa myyvä mies, joka joskus innostuu laulelemaan kovaäänisesti.

Mutta suurin ihmetys on nyt, mihin on joutunut vastapäisen talon vanha rouva. Häneen on aikaisemmin kulminoitunut koko kadun aamu harjan heilutteluineen, koirien hätistelyineen, yrttien hoitamisineen, aamusyömisineen, pullorumbasta puhumattakaan.

Ei kommentteja: