Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. marraskuuta 2011

Työkaveri

päivis: Kun otimme osaomistuskoira-Niilon, ajattelin, että siitä tulee työkaveri, joka voi olla mukana melkeinpä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa, paitsi tietysti ruokatunnilla, jos menee jonnekin ulos syömään. Samoin ajattelin tapahtuvan vapaa-ajalla: Niilo voisi olla mukana kaikkialla, mihin koirilla ei erikseen ole pääsy kielletty.

Vapaa-ajan riennoissa Niilo onkin ollut monessa mukana. Se on ollut matkassamme Lasipalatsilla, kun Pekka Haavistosta alettiin ensimmäisen kerran julkisesti leipoa presidenttiehdokasta, se on kulkenut mukana, kun on käyty tarvikehankinnoilla Bauhausissa, Kodin Terrassa sitä kehotettiin poistumaan, koska liikkeessä on myös kahvio. Sen jälkeen emme ole olleet Kodin Terran vakiasiakkaita. Puuilossakin Niilo on käynyt kanssamme ostoksilla. Kesällä kävimme Sompasaaren konttikahvilassa nimeltä Ihana Kahvila, sinne Niilo oli tervetullut. Erilaisia julkisen liikenteen välineitäkin se on käyttänyt: metroa, ratikkaa ja Suomenlinnan lauttaa.

Ihan sellaista työkaveria siitä en ole vielä onnistunut koulimaan kuin alkuun toivoin. Ehkä syy ei ole Niilon, vaan työtehtävien. Niitä ei ole ajateltu koiran näkökulmasta. Tänään se kuitenkin oli kuin vanha tekijä, kun osallistuin maanantaiseen toimistopalaveriin. Työhuoneellani se malttoi olla tylsistymättä. Puruluu riitti pitkäksi aikaa viihdykkeeksi ja muutama käyntikerta ulkona. Olen päättänyt olla sen suhteen pitkämielinen. Uskon että ajan kanssa se jopa alkaa viihtyä, kunhan tulee sopivalla tavalla huomioiduksi. Ehkä on vähän kornia sanoa, mutta työhyvinvointini taitaa tällä hetkellä olla pitkälti Niilon ansiota. Tämän enempää en sitten työkuvioitani taidakaan tällä palstalla avata.

Ei kommentteja: